ARVOSANA
MEDIA
Irving Welshin skottituntemus ja räävittömyys saavat jälleen suodattamattoman kanavan Filthissä, joka perustuu miehen vuonna 1998 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Jon S. Baird ottaa ohjakset ja sulkakynän käsiinsä kääntääkseen korruptoituneen, mielenvikaisen ja vainoharhaisen etsivä Bruce Robertsonin pelonsekaisen sukelluksen yhä syvemmälle omien aistiharhojensa maailmaan tämän yrittäessä saada himoitsemansa ylennyksen.
Filth ei aikaile täyslaidallisensa kanssa, vaan pistää James McAvoyn esittämän törkyturvansa liikkeelle ensimmäisestä otoksesta lähtien. Neljännelle seinälle hyvästit heittävä kerronta ei vältä tabuja tai shokkiarvoa takoen ruudulle niin viinan, huumeiden, seksin kuin kirosanojen täyttämää kuvastoa, jonka huomioarvo on nykypäivänä jo auttamattoman vanhentunutta.
Bairdin säilä saati ohjaus eivät myöskään saa sekalaiseen soppaan minkäänlaista tuntumaa. Lapsellisesta huumorista puuttuu tarkoitus, mikä saa elokuvan komedialliset elementit tuntumaan kovin väkinäisiltä. Räväkkä kerronta yrittää puolestaan nostaa itsensä nopeine leikkauksineen ja surrealistisine kohtauksineen keskivertotuotantoarvojansa suurempiin lukemiin, mutta kokonaisuus jää lopulta lähinnä hyperventiloivaksi katastrofiksi. Elokuva on päähenkilönsä lailla todellisuudesta täysin irrallaan oleva entiteetti, joka luulee teoissansa ja sanomisissaan olevan jotain merkittävää.
McAvoy ilmiselvästi nauttii pääosan roolista, ja mies onnistuukin tuomaan hahmon ulkoisen kusipääkuoren taakse myös hitusen sydäntä. Toki parhaimmat hetket osuvat nimenomaan niihin lukuisiin rasismia ja sovinismia tulviviin monologeihin, mutta Robertsonin yhä pahemmaksi yltyvä mielenterveys saa näyttelijän käsissä ihan tunteikkaitakin piirteitä. Valitettavasti siitä ei riitä elokuvan pelastajaksi.
Filth on sitä itseään, eikä missään mielessä hyvällä tavalla. Hyperaktiivinen kerronta kuvittelee olevansa todellisuutta hauskempi ja shokeeraavampi, mutta valitettavasti elokuvan teennäinen yliyrittäminen paistaa kilometrien päähän.
TEKNISET TIEDOT
Jälkikäsittelyssä väreistä riisuttu maailma hohkaa kylmissä sinisen sävyissä ja puhki palavissa valkoisissa, minkä julkaisu toistaa uskollisesti. Runsas kohina raastaa niin ikään kuvasta osan terävyydestä, mutta tarkkuus säilyy siitä huolimatta hyvänä. Kokonaisuus ei välttämättä miellytä standardeja, mutta se säilyttää tekijöidensä vision täydellisesti.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus toistaa elokuvan musiikkivetoisen äänimaailman hienosti. Tilakäyttöä hyödynnetään myös perin luonnollisella tehostemaailmalla, mutta valtaosa kotiteatteriympäristöön saapuvasta matosta on eri sävellysten luomaa melodiaa. Yksittäiset tehosteet ja dialogi kuuluvat siitä huolimatta selkeinä ja erinomaisella paikannuksella.
Lisämateriaalipuolen kattaa noin kymmenminuuttiset ohjaaja Jon Bairdin sekä James McAvoyn haastattelut, joissa miehet kertovat elokuvasta, hahmoista, kielenkäytöstä ja teemoista. Lisäksi levylle on tallennettu jostain syystä kymmenen minuutin edestä elokuvassa nähtäviä kohtauksia.