Butler, The

Tositapahtumista inspiraationsa saanut The Butler vie katsojat Yhdysvaltojen 1900-luvun historian lävitse. Kiintopisteenä näiden vaiherikkaiden vuosien ajan on Valkoisen talon hovimestari, Cecil Gaines (Forest Whitaker), jonka kautta tarkastellaan viiden vuosikymmenen ja kahdeksan eri presidentin kautta valtion kansalaisoikeusliikehdintää niin hallituksen kuin aktivistien puolelta.

Lee Daniels ohjaama ja Danny Strongin käsikirjoittama The Butler perustuu hyvin löyhästi tosielämän Gainesin, Eugene Allenin, koitoksiin, mutta tarkan kronikan sijaan elokuva keskittyy Cecilin ja tämän kansalaisaktivismista innostuvan poikansa Louisin (David Oyelowo) väliseen kitkaan, joka toimii myös hyvänä tekosyynä syyllistää valkoista miestä Yhdysvaltain tummempien rivien ahdingosta.

Mielenkiintoinen lähtöasetelma sortuukin tarkasti valikoituihin kohtauksiin, jotka saavat tapahtumiltaan rikkaan vuosisadan tuntumaan kovin yksipuoliselta esitykseltä. Valkoisen miehen taakka niin orjuuden kuin Freedom Riders -bussihyökkäyksen yhteydessä tehdään kyllä hyvin selväksi, mutta heti kun näkökulma siirretään Mustiin panttereihin päätetään kansalaisoikeusliikehdinnän vaiheet jättää kertomatta. Ei sillä, etteikö mustien kokemaa sortoa pitäisi nostaa ihan aiheesta esille, mutta The Butlerin suppea linjaus latistaa sen vain hyvin teennäiseksi.

Kansan syvien rivien vaiheet kytkeytyvät osaksi myös päähenkilöiden väleihin. Rehellistä työtä harjoittava Cecil paheksuu poikansa anarkistista asennetta, mutta yhtäältä Louis näkee isänsä arvostettuun asemaan alistettuna orjana. Strong tarkastelee hetkittäin ihan onnistuneesti juuri tätä valkohansikkaiden ryhmää eräänlaisena uudenmuotoisena orjuutena, mutta jättää syvemmät analyysit suosiolla väliin. Valitettavasti myöskään isä-poika-suhteesta ei onnistuta kirvoittamaan sen enempää sisältöä tai tunnetta.

Dramaturgian sisällöllinen onttous vain korostuu ruudulle marssitettavien tähtien tahdissa. Mitättömistä rooleista lähtien elokuvaa kansoittavat niin elokuva- kuin musiikkialan suurnimet Mariah Carey, Oprah Winfreystä ja Lenny Kravitzista aina Robin Williamsiin, Alan Rickmaniin sekä John Cusackiin. Jälkimmäiset edustavat osaa ruudulla vilahtavista kahdeksasta presidentistä, joiden tehtävä elokuvassa on typistyä lähinnä jälleen tarkkaan harkituksi lausahdukseksi mustien asemasta tuona aikana.

The Butler on teennäinen ja isoilla nimillä ratsastava eepos 1900-luvun Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikehdinnästä, josta olisi ollut potentiaalia paljon mielekkäämpäänkin tulkintaan.