ARVOSANA
MEDIA
Marvelin suulas antisankari Deadpool päätyy lopulta omaa nimeä kantavaan elokuvafilmatisointiin, jonka toteutumisesta vastaa pitkälti hahmon äänekäs fanijoukko. 11 vuoden ajan Ryan Reynoldsin sydänprojektina ollut tuotanto otti pari vuotta sitten viimein tulta allensa, kun ”vahingossa” verkkoon vuotanut testipätkä sai fanit ruuhkauttamaan Foxin postilaatikot. Ja onneksi niin.
Zombieland-kaksikko Rhett Reesen ja Paul Wernickin käsikirjoittama syntytarina edustaa nimittäin kirkkaasti Marvelin elokuvauniversumin parhaimmistoa. Guardians of the Galaxyn tapaan se poikkeaa virkistävästi muusta supersankaritauhkasta onnistuneella huumorillaan, joka korotetaan Deadpoolin kohdalla vielä entistä suurempaan osaan. Lisäksi jo aavistuksen väsyneeksi käyvät maailmanlopun taistot ikuisine CGI-toimintoineen on sysätty suosiolla sivuun ja keskitytty maanläheisempään rakkaustarinaan.
Tim Millerin ohjaustyö tuo Deadpoolin syntytarinan valkokankaalle ilkikurisen romanttiseen toimintaelokuvaan käärittynä. Entisen erikoisjoukkojen sotilaan Wade Wilsonin (Reynolds) elo punatrikoiden molemmin puolin kuvataan osin takaumia hyödyntäen ja itseään kauppaavaan Vanessaan (Morena Baccarin) kiinnittyen, kun rakkauden liekit ensin syttyvät ja saavat miehen lopulta kostojahtiin.
Päällisin puolin kuitenkin kovin pliisuksi jäävä juoni ei onneksi ole Deadpoolin tärkein elementti, vaan sarjakuvien konseptia mukaillen itsestään sarjakuvahahmona tietoinen antisankari luottaa neljännen seinän rikkomiseen, sarjakuvamaiseen väkivaltaan ja ronskiin huumoriin. Pyhä kolminaisuus toimii myös elokuvaformaatissa erinomaisesti ja auttaa lieventämään tuotannon yksittäisiä heikkouksia nostamalla ne varsinaisen pilan kohteeksi; esimerkiksi aiemmista Marvel-tuotannoista tuttu muiden sankareiden poissaolo kuitataan rehellisesti budjettiin vedoten.
Huumori nojaakin vahvasti itse supersankarielokuvien kliseiden tiedostamiseen että populaarikulttuurituntemukseen, joita tykitetään ja pilkataan lähes sarjatulella. Osumisprosentti läpillä on vakuuttavan korkea – täysosumien kilahdellessa sopivin väliajoin – mutta toisinaan tekijät yrittävät myös hieman liikaa naurattaakseen katsojia. Ennen kaikkea komiikka kuitenkin toimii Deadpoolina loistavan Reynoldsin ansiosta. Näyttelijä omaksuu sarkastisen, välinpitämättömän, itseään rakastavan ja roisin suupaltun nasevan dialogitykityksen erinomaisella pieteetillä ja koomisella ajoituksella, eikä juuri mikään ole liian pyhää vitsailtavaksi. Deadpool ei kuitenkaan viimeaikaisten komedioiden tapaan shokeeraa vain teennäisen shokkiarvon takia, vaan vitsien pohja löytyy aina joko hahmoista tai ympäröivästä universumista.
Vaikka Deadpool on ensisijaisesti puhdasta komediaa, ei elokuva jää ilman toiminnallisempaa otetta. Jälleen budjettisyistä johtuen tuotannon mutanttikatras ei yllä järin mielikuvituksellisiin hahmoihin saati varsinaiset aktit tuhoa puolta Manhattania, mikä toisaalta jo itsessään saa elokuvan tuntumaan virkistävän erilaiselta virkaveljiinsä nähden. Toimintakohtaukset on silti koreografioitu ajatuksella ja rytmintajulla – sekä aimo annoksella tummanpuhuvaa huumoria – hyvin viihdyttäviksi kokonaisuuksiksi.
Deadpool saa viimein arvoisensa supersankarisovituksen valkokankaalla. Ronskilla huumorilla ja sarjakuvamaisella väkivallalla kuorrutettu toimintakomedia edustaakin Marvel-tuotannon parhaimmistoa aidosti hauskalla, verisellä ja taatusti erilaisella supersankarielokuvalla.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun visuaalinen puoli ei jätä liioin toivomisen varaa. Terävyys on kauttaaltaan priimatasoa ja paljastaa lukuisia yksityiskohtia niin hahmojen asusteista, kasvoilta kuin taustoista. Myös värisävyt toistuvat luonnollisina, eikä mustan tasoissakaan ole valitettavaa. Kokemus on kauttaaltaan erinomainen.
DTS-HD MA 7.1 -miksaus tuo elokuvan aggressiivisen äänimaailman upeasti kotiteatteriympäristöön. Elävä ääniraita toistetaan erinomaisesti ja lyömättömällä tarkkuudella tilaäänien suhteen, ja varsinkin elokuvan monet toimintakohtaukset kietoutuvat taidokkaasti kuuntelutilaan. Matalat taajuudet murisevat myös kauttaaltaan vakuuttavasti läpi elokuvan.
Kaksi erillistä kommenttiraitaa antaa puheenvuorot ensin Ryan Reynoldsille, Rhett Reeselle ja Paul Wernickille, sekä Tim Millerille ja sarjakuvan luoneelle Rob Liefeldille. Valinnastaan riippumatta porukan jutustelu keskittyy pitkälti elokuvan tuotannon saloihin, pitkään kehitysprosessiin, näyttelijävalintoihin ja käsikirjoituksen eri vaiheisiin, minkä lisäksi henkilöt sivuavat myös omia taustojaan projektiin lähtemiselle.
From Comics to Screen…to Screen tarjoaa miltei puolitoistatuntisen making of -dokumentin, joka on jaettu viiteen osaan. Kukin osio on siunattu yhdelle osa-alueelle, kuten tuotannon kehitykselle, erikoistehosteille ja näyttelijöille, joiden parissa vietetään varsin informatiivisissa ja paikoin humoristisissa merkeissä.
Deadpool’s Fun Sack sisältää puolestaan puolen tunnin edestä elokuvan markkinointimateriaalia, joissa nähdään ja kuullaan Deadpoolia erinäisten juhlapyhien ja haastattelujen merkeissä.
Lisäksi levylle on tallennettu lähes puolen tunnin edestä poistettuja ja pilalle menneitä kohtauksia sekä kuvagalleria.