ARVOSANA
MEDIA
Joseph Gordon-Levitt on vuosien varrella karistellut melko taidokkaasti Kolmas kivi auringosta -sarjan langettaman Tommy Solomonin viitan yltänsä. Laadukkaissa draamoissa, koskettavissa komedioissa ja suuren luokan toimintarymistelyissä taitojansa kartuttanut näyttelijä jatkaakin rajojensa etsimistä Don Jonissa, jossa mies nähdään pääosan lisäksi kameran takana ohjaajana ja käsikirjoittajana.
Jon (Gordon-Levitt) on hyvännäköinen nuori jannu, jolle perhe, kirkko, kroppa, kämppä, kaara, kaverit, naiset ja porno ovat kaikki kaikessa. Hän kaataa upeita naisia viikkotahtiin kuin liukuhihnalta, mutta yksikään heistä ei vedä miehen mielestä vertoja virtuaalipumpun kaiken kattavaan tarjontaan. Ei edes täyden kympin tapaus, Barbara (Scarlett Johansson), johon Jon palavasti rakastuu.
Pinnallinen juoni on Don Jonin temaattinen ydin. Gordon-Levitt tarkastelee tuotoksellaan nykyistä materialisoituvaa maailmankuvaamme sekä mainosten ja elokuvien vääristämää kulttuuria, jonka seurauksena esineellistäminen koskee jo ihmisiä. Jon on vain tämän tematiikan jatke – ja valitettavan todellinen hahmo – joka ei näe arvostamissaan asioissa näiden pintaa syvemmälle. Ripittäytyminen on hänelle vain peli ilman hengellisyyttä ja naiset kertakäyttöisiä seksileluja, jotka voi dumpata takaisin kiertoon kerran kokeiltuaan.
Tämän kulttuurin luomaan illuusioon elokuva sukeltaa pilke silmäkulmassa parisuhteiden kautta. Käsikirjoitus yhtäältä kritisoi hömppäelokuvien vääristämiä yltiöromanttisia odotuksia sekä seuraa niitä kääntämällä fokuksen hieman vinksalleen. Don Jonissa valheellisen kuplan muodostaa nimittäin aikuisviihde, joka tarjoaa päähenkilölle yksisuuntaisen ja juuri hänelle räätälöidyn nautinnon, jota mies yrittää turhaan saavuttaa oikeassa elämässä. Siellä kun tyydytyksen tulisi olla molemminpuolista – Jonin harmiksi.
Gordon-Levittin säilä ei tosin pureudu järin syvälle tematiikkaan, vaan toimii ainoastaan eräänlaisena kuvastimena nykyajan parisuhteiden problematiikasta. Toki elokuvan rivien välistä on luettavissa paljon juurikin kauneusihanteista ja itsekeskeisyydestä, mutta päällisin puolin Don Jon tyytyy ainoastaan viihdyttämään. Omalla tapaa elokuva on yhtä lailla kuvastamiensa kritiikin kohteiden kaltainen teos, jolle pientä omaleimaisuutta antaa Gordon-Levittin näppäryys myös kameran takana.
Don Jon tarkastelee nykypäivän parisuhteita kieli poskella ja viihteellisesti. Ohjaajansa lataama tarkoitus jää paikoitellen hieman pinnalliseksi, mutta esteettisesti elokuva toimii mukisematta.
TEKNISET TIEDOT
Terävää ja värikästä antia tukee upea teräväpiirtosiirto. Yksityiskohdiltaan säkenöivä anti pysyy kauttaaltaan erinomaisena, eikä mustan tasossakaan ole moitittavaa.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus loihtii vakuuttavan moniulotteisen kokemuksen kotiteatteriympäristöön. Nokkelat leikkaukset ja näitä tukevat efektit hyödyntävät tilaääntä erinomaisesti, ja niin klubilla kuin kaupungilla tapahtuvat kohtaukset luovat mukavasti immersiota. Matalat taajuudet herättävät etenkin klubiskenen eloon.
Pienemmistä pätkistä koostuva lisämateriaalipuoli jää valitettavan laihaksi. Muutamaan osaan pilkottu making of -dokumentti käsittelee lähinnä kolmeen osaan jaetun elokuvan rakennetta kuvaus- ja äänitekniseltä puolelta, kun taas loput ekstroista lainaa verkkopuolelle tehtyjä kyselyitä, jossa ihmiset vastaavat elokuvan teemoihin liittyviin kysymyksiin.