Jättiläinen

Sotkamon liepeillä sijaitseva Talvivaara on ollut viime vuosina tapahtuneiden onnettomuuksien ja ympäristöpäästöjen vuoksi esillä mediassa tiuhaan. Aihe pääsee Jättiläisen myötä nyt myös valkokankaalle Aleksi Salmenperän ohjaamassa draamassa, joka hyödyntää tosiasiallisia tapahtumia fiktiivisen kerronnan runkona.

Pekko Pesosen käsikirjoitus seuraa nuorta virkamiestä (Joonas Saartamo), joka pääsee kokemuksen puutteesta huolimatta rakenteilla olevan nikkelikaivoksen työryhmään. Tehtävänään hoitaa projektille sopivat ympäristöluvat, Jussi huomaa kuitenkin pian, etteivät turvallisuus- ja ympäristöasiat tunnu olevan johdon tärkeimpiä huolehdittavia.

Faktaa ja enimmäkseen fiktiota yhdistelevä Jättiläinen on likeltä liippaavan premissinsä vuoksi mielenkiintoinen tuttavuus. Kerronta hyödyntää todellisia henkilöitä ja jopa arkistomateriaalia, mikä saa tuotannon tuntumaan paikoin miltei dokumentaariselta. Silti kulissien taakse kirjoitettu korruptiotarina on – ainakin toivottavasti – lähes puhdasta kuvitelmaa, joka on kiedottu taitavin säikein osaksi tosiasiallisia faktoja.

Pääasiallisesti Jussin kautta avautuva juoni etenee rauhallisesti ja usealla eri aikatasolla, jolloin lukuisat lupa-asiat, henkilöhahmot ja hiljalleen paljastuva korruptio ehtii syöpyä tajuntaan. Asioita ei kuitenkaan alleviivata. Laaja hahmokirjo sekä monet eri organisaatiot ja näiden väliset sidokset vaativat tarkkaavaisuutta, mutta samanaikaisesti ne myös palkitsevat toimivuudellaan. Jättiläinen tuntuukin harkitulta, hyvällä tapaa suurelta elokuvalta, joita kotimaisessa elokuvatuotannossa on harvoin nähty.

Salmenperä pitääkin langat tiukasti hallussaan levittäessään kerrontansa yli vuosikymmenen ja usean henkilön ympärille. Päähenkilön puikkelehtiminen isompien välissä ja omantunnon kanssa kuvataan onnistuneesti, joskin loppupuolella käsikirjoitus tuntuu hetkeksi ottavan hahmon kohdalla takapakkia. Jättiläiseen ei kuitenkaan mahdu juuri turhaa, vaikka Elena Leeven esittämä vaimo jää hahmona valitettavan kaluttuun ja pinnalliseen osaan näkyvästä ruutuajasta huolimatta.

Näyttelijäsuoritukset ovat onneksi kautta linjan onnistuneita. Saartamon tulkitseman päähenkilön ohella tärkeään rooliin nousevat tämän pomoa esittävä Peter Franzén, Saara Kotkaniemen Ada sekä etenkin Jani Volasen mestarillisesti ruumiillistama Pekka Perä. Ahneuden ja välinpitämättömyyden myötä syntyvät oikotiet sekä oikeudenmukaisuuden herättämä vääryyksien korjaus kuvataankin onnistuneesti eri hahmojen kautta, mikä saa laajan hahmokirjon tuntumaan oikeutetulta. Lähes kaikilla on tarinassa tarkoitus, vaikka muutamat suurnimet hieman hämäävätkin mitättömän pienissä sivurooleissaan.

Jättiläinen on Talvivaaran ympärille rakennettu erinomainen draama, jonka fiktiivinen elementti on kiedottu taidokkaasti osaksi faktoja. Kotimaiseksi elokuvaksi kyseessä onkin yllättävän kunnianhimoinen, tuotannollisesti iso ja ennen kaikkea onnistuneen älykäs kuvaus korruptiosta.