MEDIA




Hyviä pakoelokuvia ei ole tehty enää vuosiin, mikä on jo itsessään kovin harmi. Tätä vääryyttä ei paikkaa myöskään Mikael Håfströmin Escape Plan, vaikka raina menee moitteetta kevyenä viihteenä. Tosin varsinaista elokuvaa suuremmiksi tekijöiksi nousevat tuotantoon palkattu pääosakaksikko, Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger.
Herroista vanhempi nähdään elokuvassa vankilapakoja työkseen tehtailevana virkamiehenä, joka suostuu testaamaan uuden huippusalaisen vankilakompleksin pakovarmuutta. Vaan paikan päälle saapuessa mies huomaa joutuneensa petetyksi ja vangituksi oikeasti, jolloin panokset muuttuvat kertaheitolla astetta todellisemmiksi.
Miles Chapmanin ja Jason Kellerin käsikirjoitus on auttamattoman höpsöä mutta samalla juuri sopivan viihteellistä b-elokuvaa. Vanhan koulukunnan pakoelokuvia kunnioittaen Escape Plan ei luota pelkkään lopun yllätyskäänteeseen, kuten viimeaikaisessa elokuvakerronnassa on tullut tavaksi, vaan käy katsojan kanssa askel askeleelta hahmojen suunnitelman maltillisesti läpi ennen sen varsinaista toteutusta. Tosin poiketen menneiden vuosikymmenten vankilaklassikoista elokuva ei missään vaiheessa nouse järin jännittäväksi.
Käsikirjoittajakaksikon piirtämissä suunnitelmissa on lisäksi jossain määrin turhaa täytettä ja huvittavia oikoreittejä, joissa asiat ratkeavat tai ilmaantuvat vain, koska elokuvan sen hetkinen tilanne niin vaatii. Tahattomalta koomisuudeltakaan ei onnistuta täysin välttymään, mikä toisaalta vaan nostaa rainan viihdearvoa entisestään. Schwarzeneggerin tunteillessa hädin tuskin tuntemansa kanssavangin kohtalolle tai loppua kohden vain päättömämmäksi eskaloituvan toiminnan kohdalla kerronta luottaakin puhtaasti omaan camp-arvoonsa ja onnistuu niin tehdessään kirvoittamaan hymähdyksen jos toisenkin.
Ja miksi edes yrittää muutakaan, kun pääosaan on palkattu kasaritoiminnan kaksi suurinta nimeä. Stallone tai Schwarzenegger eivät suorituksillansa pokaa mitään palkintoja – edes Razzieta – mutta miesten toverillisessa sanailussa ja yhteisessä valkokangasajassa on jotain kultaisen aikakauden läpi hengittäneen fanin sisuskalut lämmittävää taikuutta. Molemmat ikonit jäävät tosin koko operaatiota pyörittävän Jim Caviezelin herkullisen sadistisen vankilanjohtajan varjoon. Näyttelijän stailatussa lookissa ja aivan hintsusti vinksallaan olevassa olemuksessa on jo lähtökohtaisesti jotain hyvin kieron karismaattista.
Escape Plan ei edes yritä paeta b-elokuvan muotista vaan tyytyy päätähtiensä turvin tarjoamaan kevyttä ja harmitonta viihdettä ilman sen suurempaa sanomaa.