Heat, The

Morsiusneidoilla räväyttänyt Paul Feig käy uutukaisessaan The Heat buddy cop -genren kimppuun, mutta tuo eripuraisen pääkaksikon rooleihin tällä kertaa kaksi naishenkilöä. Peliliike, joka on viimeksi nähty valkokankaalla vuonna 1988 ilmestyneessä komediassa FBI:n murut. Vaan omalaatuisia muruja ovat myös The Heatin pääosanesittäjät, Sandra Bullock ja Melissa McCarthy.

Huumepomon jäljille pääsevä FBI:n loistoagentti ja kanki kakkosessa työskentelevä Ashburn (Bullock) joutuu ylennyksen toivossa nielemään ylpeytensä ja työskentelemään bostonilaisen ronskin katukyttä Mullinsin (McCarthy) kanssa selvittääkseen keissinsä. Yhteistyö ei luonnolliseen sävyyn ala järin suotuisissa merkeissä, mutta lukuisten kommellusten ja selkään puukotusten jälkeen epävireinen sävel alkaa soida stemmassa.

MADtv:n kirjurina toimineen Katie Dippoldin ensimmäinen kokoillan käsikirjoitus ei yllätä genrerintamalla muutoin kuin pääosaesittäjiensä sukupuolen suhteen. Juoni etenee konventioita tiukasti mukaillen päämääräänsä saakka, ja elokuva tuntuukin monin osin vain pakonomaisena yrityksenä saada puhki kuluneeseen genreen hieman naisnäkökulmaa. Tätä ei kuitenkaan sovelleta huumorin tai kerronnan osalta millään tapaa. Monet kohtauksista ovat identtisiä kanssasisarustensa vastaavien kanssa, eivätkä tällaisenaan edes mitenkään järin originelleja.

Omaperäisyys puuttuu myös toista pääosaa esittävän Melissa McCarthyn repertuaarista, joka koostuu samasta ronskista kielenkäytöstä ja vilkkaasta improvisoimisesta kuin neidon aiempi rooli Morsiusneidoissa ja sitä seuranneissa komedioissa. Tosin The Heatissa neidon suulaat kommentit jäävät polkemaan paikalleen ja ovat muutoinkin kaukana komediennen eheimmästä ja härskeimmästä annista. Sandra Bullock vetää puolestaan kaksikosta sen tylsemmän tikun. Näyttelijälle siunattu Ashburn jää hahmona todella tylsäksi, eikä se toimi oikeastaan kuin muiden sketsien kaikupohjana. Samasta syystä päähenkilöiden yhteinen kemia jättää kehitettävää.

The Heat on tavanomainen ja tylsäksi jäävä buddy cop -elokuva, jonka huumori toimii sitä paremmin, mitä suuremmaksi McCarthyn faniksi katsoja tunnustautuu. Tosin sekään ei pelasta keskiverrolta käsikirjoitukselta.