ARVOSANA
MEDIA
Nickelodeon hyödyntää ostamaansa oikeutta Teini-ikäisiin mutanttininjakilpikonniin tuomalla vihertävän nelikon televisiosarjan lisäksi myös valkokankaalle. Kuluvan vuosituhannen kolmannen uudelleenkäynnistyksen takana on tällä erää Jonathan Liebesman, joka vie Teenage Mutant Ninja Turtlesillaan kilpparit visuaalisesti aiempaa realistisemmille poluille. Kohonneesta ikäsuosituksesta huolimatta ohjaaja säilyttää kuitenkin sarjalle ominaisen huumorin.
Josh Applebaum, André Nemec ja Evan Daugherty vastaavat vuoden 2014 uusiosovituksen käsikirjoituksesta, joka toimii samalla ninjanelikon syntytarinana. Tosin mutatoitumisvaiheiden sijaan kronologiassa hypätään hieman tuonnemmaksi henkisen kasvun kynnykselle ja toimintaa seurataan pääosin toimittaja April O’Nealin silmin, mikä tuntuu hieman oudolta ratkaisulta kilppareille pyhitetyn elokuvan kehykseksi. Toisaalta syyt voinee ymmärtää helposti rooliin kiinnitetystä näyttelijättärestä, Megan Foxista.
Viihdeuutisiinsa kyllästyneen O’Nealin kautta katsojalle avautuu New Yorkin alamaailma viemäreineen, johon ennen pitkään sekoittuvat myös renessanssintaiteilijoilta nimensä saanut kilpikonnanelikko (Alan Ritchson, Noel Fisher, Pete Ploszek ja Jeremy Howard), heidät kouluttanut rotta Tikku (Danny Woodburn) sekä näitä aikanaan jahtaava Silppuri (Tohoru Masamune). Juoni nappaa matkaansa vielä suurkorporaatioita, salaliittoja ja kaupunkia uhkaavan terroristi-iskun, mutta kokonaisuus on kaikin puolin kovin geneerinen ja unohdettava.
Kerronta nimittäin liikkuu eteenpäin ilman sen kummoisempia syvyyksiä, mikä saa etenkin nimikkohahmot tuntumaan kovin paperinohuilta. Kunkin kilpparin persoonat jäävät lähinnä stereotyyppisten olemustensa varaan, eikä sen parempaa käsittelyä saa oikeastaan kukaan muukaan hahmoista. Toisaalta kevyeksi toimintakomediaksi tarkoitetulle rainalle sen syvempi perehtyminen ei ole mikään välttämättömyys, mutta käsikirjoittajat tuovat saman leväperäisyyden myös muuhun kerrontaan. Juonesta puuttuu täysin dynamiikka, yllätyksellisyys ja kiinnostavuus.
Toimintakomediana elokuvan toimivuus on aavistuksen parempi. Liebesman on onnistunut tavoittamaan hitusen alkuperäissarjan viattomasta lapsellisuudesta, joka näkyy nimenomaan leikkisissä päähenkilöissä. Pizzaa rakastavat, kaunokaisiin rakastuvat ja vitsiä suoltavat kilpikonnat onnistuvat toisinaan nostamaan pienen hymynokareen suupieleen, mutta touhu olisi voitu suosiolla vetää vielä ranttalimmaksi. Vakavuus haittaa etenkin elokuvan suurempia toimintakohtauksia, joiden totisuus kääntyy jo lähes naurettavaksi – puhumme kuitenkin neljästä teini-ikäisestä mutanttininjakilpikonnasta.
Sinänsä liiallisella totisuudella ei ole väliä, sillä suurin osa elokuvan toiminnasta on perin surkeaa. Käytännössä täysin tietokonetehostein hoidetut koreografiat näyttävät ylinopeutetuilta ja niistä puuttuu muun elokuvan tapaan täysin rytmi. Onnekseen edes yksi toimintasetti nousee visuaalisesti muiden edelle varsin onnistuneella annillaan. Toisaalta vuoristoratamaisessa takaa-ajokohtauksessa myös kamera on jatkuvassa liikkeessä, mikä osaltaan peittää staattisempien mättöjen virheet.
Teenage Mutant Ninja Turtles on kaikin puolin perin epäonnistunut uudelleensovitus klassisista hahmoista. Harvat hyvät puolet jäävätkin käytännössä tyhjänpäiväisen kerronnan, pääosin epäonnistuneiden toimintakohtausten ja sieluttomiksi jäävien hahmojen jyräämäksi.
TEKNISET TIEDOT
Tummanpuhuva anti on kauttaaltaan upeaa katsottavaa. Terävyys piirtää niin tietokonehahmot kuin taustat ruudulle yksityiskohtaisina, jolloin henkilöissä näkyvät arvet kuin eri kosteuden jättämät jäljet seinillä näkyvät tarkasti. Myös värisävyt onnistuvat vakuuttamaan siltä osin kuin niitä tarjoillaan, ja etenkin mustan taso on kauttaaltaan huippuluokkaa.
3D-kuva tarjoaa niin ikään erinomaista seurattavaa myös lasien läpi tiirailtuna. Ylenpalttinen tummuus ei haittaa merkittävästi katselukokemusta, vaan syvyysvaikutelma on toimiva kohtauksesta riippumatta. Myös terävyys, värisävyt ja kontrasti säilyvät lähes samalla tasolla. Kolmiulotteisuutta hyödynnetään jossain määrin tuomalla kohtauksiin hieman lisäavaruutta, mutta kokonaisuus jää silti hieman latteaksi; elokuva ei oikeastaan hyödy 3D:stä, mutta siitä ei myöskään ole liioin haittaakaan.
Julkaisu tarjoaa jälleen nannaa audiopuolella, sillä levylle on tallennettu Dolby Atmos -miksaus. Tarvittavan kotiteatteriympäristön omistamattomille raita muuttuu automaattisesti Dolby True HD 7.1:ksi, joka vakuuttaa jokaisella sekunnilla. Erinomainen tilanluonti pyöräyttää kuuntelijan ympärillä luonnollisen äänikuplan, jonka sisällä niin yksittäiset tehosteet kuin yleinen taustahäly toistetaan tarkasti tulosuunnasta. Äänimaailma on myös tasapainon suhteen virheetön toistaen niin hienovaraiset elementit kuin ravisuttavan alapään esimerkillisen onnistuneesti. Etenkin LFE-kanavan tarvittaessa hyvin maltillinen ulosanti vakuuttaa kauttaaltaan.
Lisämateriaaliosio koostuu tutusta peruskaurasta. Digital Reality tarjoaa vajaan parinkymmenen minuutin katsauksen elokuvan tehosteisiin, realistisuuden tavoitteluun, näyttelijäsuorituksiin sekä taistelukoreografeihin. Tekniikkapuolta jatketaan vielä viiden minuutin edestä koosteessa In Your Face! The Turtles in 3D, joka käsittelee nimensä mukaisesti tuotannon 3D-käännöstä.
It Ain’t Easy Being Green antaa puheenvuoron näyttelijöille, jotka muistelevat reilun viiden minuutin aikana omaa historiaansa sarjaan, omia suorituksiaan sekä tuotannon aikana syntynyttä veljeyttä. Turtle Rock vaihtaa aiheen puolestaan säveltäjä Brian Tylerille, joka kertoo omista lähtökohdistaan elokuvan musiikkiin.
Evolutionary Mash-Up nousee julkaisun mielekkäimmäksi vaihtoehdoksi. Vartin pituisella koosteella kuullaan tieteellistä historiaa ja biologiaa kilpikonnista, ninjoista sekä ninjojen ja kilpikonnien yhdistämisestä. Jälkimmäisen kautta luodaan myös yhteys varsinaiseen elokuvaan.
Lisäksi levylle on tallennettu vaihtoehtoinen loppu, sekä Shell Shocked -musiikkivideo ja sen making of -kooste.