ARVOSANA
MEDIA
Marvel-universumin mutanttisankarit, Ryhmä-X, palaavat X-Men: Days of Future Pastissa monessa mielessä takaisin lähtöpisteeseensä. Sarjakuvista suosittu maailma kääntyi vuonna 2000 Bryan Singerin johdolla onnistuneeksi elokuvasovitukseksi, ja nyt, 14 vuotta ja kuusi elokuvaa myöhemmin, Singer palaa alkuperäisnäyttelijöidensä kanssa rikospaikalle yhdistämällä tuotannollisesti ensimmäiset X-Men-elokuvat vuonna 2011 ilmestyneen kronologisesti ensimmäisen reboot-käsittelyn, X-Men: First Classin, kanssa.
Lähitulevaisuudessa mutantit on ajettu miltei sukupuuttoon heitä jahtaavien ylivoimaisten Sentinels-robottien seurauksesta. Mutanttien yhteiseloa ihmisten kanssa ajaneesta Ryhmä-X:stä on jäljellä enää rippeet. Viimeisenä toivonpilkahduksena he lähettävät Wolverinen (Hugh Jackman) tietoisuuden vuoden 1973 versionsa kroppaan aikeinaan estää Mystiqueta (Jennifer Lawrence) tappamasta Boliver Traskia (Peter Dinklage), jonka kuolema toimi kipinänä Sentinels-ohjelman toteutumiselle ja synkälle tulevaisuudelle.
X-Men-sarjakuvien arvostetuimpien kirjoittajien, Chris Claremontin, yhteen suosituimpaan tarinakaareen perustuva X-Men: Days of Future Past yhdistää kaksi erillistä aikajanaa luontevasti aikamatkailuteeman kautta. Simon Kinbergin käsikirjoitus pitää kerronnan pääosin First Class -kronologiassa, mutta rakenteeseen saadaan sopivasti vääjäämättömän lopullisuuden ja uhan tuntua siirtämällä fokus aika ajoin alkuperäisen trilogian jäljelle jääneiden hahmojen viimeiseen, epätoivoiseen pitkitystaisteluun ylivoimaista vihollista vastaan tulevaisuudessa. Ratkaisu on myös oiva tapa kumartaa pitkäikäisen elokuvasarjan faneille esittelemällä hahmoja niin vanhan kuin uudenkin leirin puolelta.
X-Men: Days of Future Past on monella tapaa äärimmäisen nostalginen fanipalvelu, jonka pienet hetket menneisyydestä saavat kaikkein raavaimman ahmamiehenkin kyynelten partaalle. Elokuva on siitä huolimatta täysin omilla jaoillaan seisova teos, joka jatkaa Matthew Vaughnin vuonna 2011 aloittamaa jatkumoa myös kerronnallisesti. Kinbergin näkemys keskittyy mutanttitoiminnan sijaan hahmokeskeiseen dramaturgiaan ja juoneen, mikä yhdistettynä Singerin osaavaan johtamiseen palauttaa sarjan jälleen hieman aikuismaisemmille raiteille.
Nimenomaan hahmovetoisuus nostaa Days of Future Pastin X-Men-sarjan parhaimpien nimikkeiden joukkoon. Osaavat näyttelijät molemmin puolin aikajanaa vahvistavat tunnelmallisten kohtausten latausta, ja varsinkin vanhojen ystävysten, Charles Xavierin ja Eric Lehnsherrin, välinen dynamiikka on niin James McAvoyn ja Michael Fassbenderin kuin Patrick Stewartin ja Ian McKellenin tulkitsemana todella vakuuttavaa koettavaa. Myös muut hahmot saavat oman hetkensä parrasvaloissa, ja heidän pienimmätkin momentit onnistuvat kiteyttämään juuri kyseisten sankareiden olemuksen ja motiivit täydellisesti.
Kerronnassa on silti omat ongelmansa. Muutamat kohtaukset eivät edistä tarinaa juuri nimeksikään, vaan tyytyvät lähinnä esittelemään mutanttikirjoa pakollisten tuttavuuksien lisäksi. Asiaa pahentaa se, ettei heille ole oikeastaan kirjoitettu mitään järkevää syytä edes olla elokuvassa. Tekijät passittavat ruudulle myös liudan muita hieman tutumpia mutanttikasvoja, mutta toisin kuin yllämainitut ruutuajansyöjät, heidän osuutensa yltävät lähinnä pikaisiin cameo-rooleihin.
Tarinavetoisuudestaan huolimatta X-Men: Days of Future Past ei unohda mutanttitoiminnannälkäisiä fanejaan. Singer tykittää ruudulle tasaisin väliajoin vakuuttavan tyyliteltyä actionia niin pienistä välienselvittelyistä aina isoihin spektaakkeleihin asti. Etenkin muuan Quicksilverin hidastettu yksilösuoritus yltää huumorinsa, esteettisyytensä ja rytminsä osalta X2:n legendaarisen Nightcrawler-kohtauksen tasolle. Myös tulevaisuuteen sijoittuvat epätoivoiset taistot Sentinelsejä vastaan onnistuvat säväyttämään niin koreografian kuin tunnelatauksen osalta.
X-Men: Days of Future Past on paluu X-Men-sarjan kunniakkaille juurille. Bryan Singerin ohjaksissa uusin mutanttitoiminta löytää jälleen aikuismaisemman mutta silti äärimmäisen viihteellisen otteen, jolle sarjakuvan ystävät eivät voi kuin myhäillä tyytyväisenä.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun kuvanlaatu ei herätä poikkisanoja. Äärimmäisen terävä kuva loihtii uskomattomia yksityiskohtia niin näyttelijöiden kasvoilta, maskeerauksesta kuin lavasteista, eikä detaljien määrä häviä edes valon kadotessa. Myös värisävyt ilahduttavat luonnollisuudellaan ja rikkaudellaan, vaikka jälkituotannossa näitä onkin hivenen säädetty tekijöiden mieliksi. Mustan tasot säilyvät erinomaisena läpi tuotannon.
3D toimii ja tukee elokuvaa erinomaisesti. Terävyys saati värisävyt eivät kärsi juuri lainkaan yleensä ongelmallisessa 3D-konversiossa, vaan kuvanlaatu säilyy kauttaaltaan häikäisevänä. Haamukuvat jäävät niin ikään vähäisiksi myös hämärämpien hetkien aikana. Puhtaasti tilantunnun kannalta kolmiulotteisuus tuo kohtauksiin uskottavaa syvyyttä ja tunnelmaa, eikä tehoste tunnu missään vaiheessa täysin tarpeettomalta.
DTS-HD MA 7.1 -miksaus ei jätä kylmäksi. Ilmiömäisen aktiivinen tilaääni kierrättää tehosteet vakuuttavalla tarkkuudella ympäri kuuntelutilaa, ja vakuuttava alapää tukee toimintaa myös maltillisempien hetkien aikana. Mahtipontisuudesta huolimatta seesteisemmät hetket ja dialogi toistetaan aina selkeästi.
Julkaisun lisämateriaali on jaettu levylle pienempiin segmentteihin. Setin avaa lähes ainoa tekniseen puoleen keskittyvä kooste, kuusiminuuttinen Kitchen Sequence, joka esittelee elokuvan näyttävän toimintakohtauksen salat ja sen tekemiseen vaaditut toimenpiteet.
Double Take: Xavier & Magneto antaa puolestaan reilun kymmenen minuutin edestä puheenvuoron elokuvan kahdelle hahmolle ja näitä esittävälle neljälle näyttelijälle. Läpikäyty asia käsittelee muun muassa sarjakuvahahmojen dynamiikkaa sekä näyttelijöiden lähestymistä muutoksiin. X-Men: Reunited jatkaa samalla linjalla kuvatessaan kymmenminuuttisen verran tutun köörin saattamista yhteen ja kuinka koko projekti sai ylipäätään alkunsa.
Uusille mutanteille ja Sentinels-roboteille siunataan ajat puolestaan dokumenteissa Classification: M ja Sentinels: For a Secure Future. Yhteensä parinkymmenen minuutin kestoiset videot esittelevät tekijöiden suunnittelufilosofiaa hahmojen taustalla.
Lisäksi levylle on tallennettu kuvagalleria, poistettuja ja pilalle menneitä kohtauksia reilun kymmenen minuutin edestä ja trailereita.