John Wick: Chapter 4

Viime vuosien toimintaelokuvien parhaimmistoon lukeutunut John Wick -sarja on korottanut leffa leffalta panoksia ja luonut alkujaan yksinkertaisesta kostotarinasta kokonaan oman universumin. Kehitteillä on jo sivutuotteita ja kokonaisia televisiosarjoja, jotka syventyvät entisestään Derek Kolstadin luomaan alamaailmaan. Näitä ennen valkokankaalla nähdään kuitenkin Keanu Reevesin esittämä nimikkosankari elokuvassa John Wick: Chapter 4.

Koiran kuolemasta vuonna 2014 käynnistynyt kostoreissu on laajentunut vuosien varrella entistä monisyisemmäksi, kun Wickin entinen työnantaja, kansainvälinen rikosorganisaatio, on yrittänyt murhata legendaarista salamurhaajaa nyt jo neljän elokuvan voimin. Tuorein osa ei suotta poikkea veriseltä polulta, vaikka Wick löytää viimein organisaation pyhästä koodista keinon kääntää asetelma viimein omaksi eduksi – edellyttäen, että hän selviää hengissä loppuun saakka.

Neljännen leffan myötä kameran taakse palaa kaikki aiemmat osat ohjannut Chad Stahelski, joka todistaa kuuluvansa edelleen toimintagenren kirkkaaseen eliittiin. Stunttimiehenä uransa aloittanut Stahelski tietää perinpohjaisesti hyvän toiminnan rakenteen, jota tämä hyödyntää John Wick: Chapter 4:ssä uskomattomalla pieteetillä. Visuaalisesti näyttävä ja lataukseltaan euforinen meno nouseekin kevyesti elokuvasarjan parhaimmistoon, vaikka vajaan kolmen tunnin kestoa olisi voinut leikellä aavistuksen lyhyemmäksi.

Silti John Wick: Chapter 4:ssä ei suoranaisesti ennätä kelloa vilkuilla.

Leffasarjan ikoninen korostettu realismi vastaa edelleen kerronnan nautinnollisesta rytmityksestä, jota säestävät uusien hahmojen esittelyt ja rikosorganisaation mytologian laajentaminen. Jälkimmäisen kohdalla touhu on ennättänyt mennä jo hieman liiallisuuksiin, mutta samaan aikaan se on ollut jo viimeisen kolmen elokuvan ajan ainoa juonellinen lanka pitämään kokonaisuutta ylipäätään kasassa. Sen ansiosta katsojia onneksi tyydytetään lennättämällä nämä ympäri maailmaa tunnistettaviin lokaatioihin, joiden ominaisesta arkkitehtuurista otetaan kaikki irti varsinaisissa toimintakohtauksissa.

John Wick: Chapter 4 onkin häpeilemätön toimintaelokuva, joka on tehty alusta alkaen genren fanien mieliksi. Yksikään taistelukohtaus ei ole liian pieni, etteikö sille olisi uhrattu riittävästi aikaa näyttävän koreografian, tarinallisuuden ja visuaalisuuden loihtimiseksi, eikä yksikään jätä myöskään katsojaa täysin kylmäksi. Kullakin on kaiken lisäksi oma persoonallinen tunnelma ja rytmi, joten ne eivät tunnu keskenään liian samankaltaisilta.

Elokuvaan mennessä kannattaa kuitenkin hyväksyä John Wickin omat lainalaisuudet, kuten luoteja hylkivät puvut ja virkavallan ilmeinen piittaamattomuus tulitaisteluja kohtaan. Vaikka taisteluissa on mukana näennäinen realismi esimerkiksi aseissa olevan luotimäärän suhteen, toimintakohtaukset on ennen kaikkea suunniteltu tyyli edellä. Todellisuudessa yksikään hahmo ei selviäisi hengissä jatkuvan luotimyrskyn keskellä, mutta se ei myöskään kääntyisi järin näyttäväksi elokuvaksi.

Ja juuri tyyli tekee John Wick: Chapter 4:stä niin pirun nautinnollisen.

Visuaalisesti elokuvan lukuisat toimintakohtaukset ovat kuin toisesta maailmasta. Elokuvaa katsoessa tulee jälleen muistaneeksi, kuinka harva osaa oikeasti tehdä viihdyttävää toimintaa. Kohtaukset eivät ole ainoastaan koreografioitu esimerkillisen taidokkaasti, vaan ne on myös kuvattu todella tyylikkäästi. Kaikki aina lavasteista, valaistuksesta ja värimaailmasta lähtien tukee valkokankaalla nähtyä liikettä, mikä nostaa suupielet lähes väkisin hymyyn. Tekijät eivät myöskään ole liian tosikkomaisia meiningin suhteen, vaan turpakäräjissä on usein mukana pientä ilkikurisuutta ja huumoria.

Kevyempää puolta elokuvassa edustavat myös sarjan uudet kasvot, Donnie Yen ja Scott Adkins, joiden hahmot poikkeavat genren tyypillisistä korstoista. Adkins pääsee väläyttelemään komediallisia lahjojaan isokokoisena astmaatikkona, jonka esikuvassa on hyvin paljon samaa Marvelin Kingpinin kanssa. Honkkariveteraani Donnie Yen loistaa puolestaan sokeana palkkatappajana, joka pakotetaan ystävänsä Wickin perään. Itämaisia taistelulajeja elokuvassa edustaa myös japanilaistähti Hiroyuki Sanada, jonka yhteenottoa Yenin kanssa on odotettu vuosia.

John Wick: Chapter 4 todistaa jälleen, kuka komeilee toimintakukkulan huipulla lyömättömänä mestarina. Lajityypin ystävät pääsevät nauttimaan liki kolmen tunnin edestä huippuunsa asti viritettyä toimintaa, joka näyttää ja tuntuu häikäisevän upealta.