Kingsman: Salainen palvelu

Muistatko vielä ajan, kun vakoojaelokuvat keskittyivät enemmän eriskummallisiin vempaimiin, suuruudenhulluihin pahiksiin ja eksoottisiin lokaatioihin vakavamielisen toiminnan sijaan? Mietitkö, miltä alkuperäiset James Bond -elokuvat mahtaisivat näyttää nykypäivänä? Matthew Vaughnilla on kysymyksiisi vastaus, Kingsman: Salainen palvelu, joka tuo kepeyden takaisin genreen, josta se katosi Bournen löydettyä identiteettinsä.

Taron Egerton esittää brittiläistä lähiönuorta, joka saa tilaisuuden liittyä todelliseen herrasmiesliigaan, Britannian hallituksesta irrallaan olevaan vakoojaorganisaatio Kingsmaniin. Nuo kohteliaat, ammattitaitoiset, huippusalaiset ja aina tyylikkäästi pukeutuneet agenttiveijarit ovat toimineet maailmalta salassa jo vuosikymmenet. Kun megalomaaninen miljardööri (Samuel L. Jackson) käynnistää omat suunnitelmansa ihmiskunnan pään menoksi, on tuoreiden kokelaiden aika esittää taitonsa.

Matt Millarin ja Dave Gibbonsin The Secret Service -sarjakuvaan löyhästi perustuva Kingsman on piristävän virkeä tuulahdus ummehtuneen monotoniseksi rapistuneeseen genreen, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana taistellut lähinnä toimintakohtaustensa realistisuudesta. Vaughn heittää tuotoksensa suosiolla toiseen ääripäähän – hylkäämättä kuitenkaan täysin realismia – ja esittelee katsojille jälleen lajityypin ilot, kuten luodinkestävät sateenvarjot, mustekyniin piilotetut hermostomyrkyt ja metallisen tappavan jalkaparin.

Lopputulos on kepein ottein etenevä humoristinen agenttielokuva, josta löytyy samanaikaisesti sydäntä ja viihdettä. Nuoren pojan kouliintuminen katurääkistä herrasmieheksi kulkee rinta rinnan nokkeluuksien ja vakuuttavan upeiden toimintakohtausten kanssa, ja vaikka toisinaan mennään jo hivenen liian itsetietoisten piikittelyjen äärelle, on huumori kaikin puolin onnistunutta. Myös väkivaltaista, mutta kieli poskessa liioitellun harmittomalla tavalla – vähän kuin koko muukin elokuva.

Vaughn pistää nimittäin jälleen parastaan visualisoidessaan kuoleman balettinsa jumalaisen kauniisiin sommitelmiin, jotka vievät väkivaltaisen kerronnan kokonaan toisiin sfääreihin. Toisinaan jopa kirjaimellisesti. Asiaan kuuluvan hektisistä kohtauksista huolimatta leikkaushuoneen pohjalle ei ole jäänyt juurikaan silppua, vaan vauhti on luotu nopeutusten ja hidastusten taidokkaalla vuorottelulla; leikkaukset itsessään jäävät vähäisiksi korostaen kohtausten sisälle rakennettua koreografiaa. Eikä Vaughn pelkää kokeilla uutta, mikä näkyy niin erikoisissa kuvakulmissa kuin eri vempaimia hyödyntävissä taisteluissa. Tällä kertaa myös miehen mieltymys toiminnan aikana pauhaavaan soundtrackiin osuu nappiin.

Kingsman: Salainen palvelu on puhdasta hurmosta alusta loppuun. Vaughn päivittää klassisen James Bond -elokuvan nykyaikaan ja -kerrontaan, mutta uskaltaa viedä teoksensa myös rohkeasti omille teille.