MEDIA
Mr. Hulotin viimeinen seikkailu valkokankaalla nähdään auton ratissa. Jacques Tatin palaa ikoniseen roolinsa sekä ohjaajaksi vuonna 1971 ilmestyneessä Liikenteessä, jossa fokus kohdennetaan autoihin ja niiden seurauksena syntyviin tilanteisiin. Ohjaajalle tyypilliseen tapaan otanta on satiirisen lämmin, joskin selkeästi myös Tatin heikoin suoritus.
Ranskalainen Altra Motors on kehittänyt uuden Mr. Hulotin suunnitteleman matkailuauton, jonka yhtiön on määrä esitellä Amsterdamin suuressa autoilutapahtumassa. Matka tehtaalta messuille kestää tosin poikkeuksellisen pitkään, kun lukuisat esteet ja onnettomuudet varjostavat näytteilleasettajien tietä.
Tatin, Jacques Lagrangen ja tuotannosta lopulta häipyneen Bert Haanstran käsikirjoitus luottaa jälleen kerran visuaaliseen komiikkaan ja rauhalliseen kerrontaan. Muutaman tunnin automatka venähtää muutamiksi päiviksi, joiden aikana Tati loihtii ruudulle erilaisia tilanteita niin satiirinomaisin keinoin kuin puhtaasti hupsutellen. Miehen ehein terä on tosin kovin tylsynyt, sillä Liikenne ei tarjoa konkarin aiempaan tuotantoon verrattuna mitään edes visuaalisen annin osalta.
Estetiikan kadotessa huumoriarvo lepää pelkkien sketsien varassa. Miltei jokainen kohtaus sisältää edes jonkinlaisia yrityksiä komiikan saralla, mutta vain harva näistä onnistuu edes hymyilyttämään. Nerokkaista oivalluksista ei ole enää tietoakaan, ja valtaosin tuntuu, että Tati on suorastaan jättänyt herkullisimmat paikat käyttämättä. Puolivälin valtava liikenneonnettomuus on tarkoitettu eittämättä elokuvan kohokohdaksi, mutta peltien kolahdeltua keskenään koko homma jää junnaamaan paikoilleen.
Satiiri jää myös kovin pimentoon, eikä Tati tunnu onnistuvan kaivamaan aiheesta mitään järkevää irti. Elokuvaa varten suunniteltu matkailuauto toki täyttää kriteerit monikäyttöisen teknologian ihanteena, jossa kulkuvälineen lisäksi autoon on integroitu kaikki sängystä, suihkusta, parranajokoneesta ja hellasta lähtien. Muutoin ohjaaja keskittyy lähinnä kuskien nenänkaivamiseen liikennevaloissa tai tullipoliisien tehottomuuteen.
Liikenne on ikävän vaisu päätös Mr. Hulotin tarinalle. Tutun harmiton kerronta ei tällä kertaa tarjoa katsojalle oikein mitään niin huumorin, oivaltavuuden kuin estetiikankaan osalta.
TEKNISET TIEDOT
Kuva on restauroitu esimerkillisen hyvin. Terävyys ei yllä lähellekään standardin parhaimmistoon, mutta se piirtää muutaman vuosikymmenen vanhan lähdemateriaalin terävästi ja paikoin yllättävän yksityiskohtaisesti. Paletti toistetaan niin ikään erinomaisella sävykkyydellä, ja niin kirkkaan keltaiset autot kuin tummanpuhuvat poliisien puvutkin näyttävät upeilta.
DTS-HD Mono -raita toistaa elokuvan uudelleenmiksatun ääniraidan huolella. Pahimmista virheistä korjattu anti kuuluu kauttaaltaan selkeästi ja ongelmitta. Tehosteiden skaala toisinnetaan hienovaraisesti, mikä tuo kohtauksiin enemmän tilantuntua kuin monoraidalta voisi odottaa.
Elokuvakriitikko Jonathan Romney käy vartin mittaisessa Trafic Internationalissa lävitse Tatin uran kehityksen sekä syventyy hivenen tarkemmin Liikenteen taustalla pyöriviin teemoihin ja huumoriin.