MEDIA
Ikonisten elokuvatähtien siirtyessä yhä lähemmäksi eläkevuosia, Hollywood on alkanut lyömään rahoiksi höystämällä klassisia lajityyppejä vanhentuneilla mausteilla. Tämän pappagenren toiminnallisempaa kastia jatkaa eläkeläisten Die Hard, Warren Ellisin ja Cully Hamnerin sarjakuvaan perustuva Red 2, jossa iäkkäät starat pääsevät taas laulattamaan aseitaan ja sarkastisia suitansa.
Entinen CIA-agentti Frank (Bruce Willis) on aloittanut toistamiseen lokoisat eläkepäivät tyttöystävänsä Sarahin (Mary-Louise Parker) kanssa, mutta parisuhteen kauniimpi osapuoli tahtoisi kokea jälleen salaisten tehtävien uhkaavat tilanteet ja vaaralliset koettelemukset. Neitokaisen toive toteutuu – miehensä suureksi harmiksi – kun muuan salainen 1970-luvun operaatio yhdistetään Frankin ja hänen ystävänsä Marvinin (John Malkovich) nimiin, mikä saa koko kolmikon komeilemaan maailman eri agentuurien tappolistoilla.
Sarjakuvaansa huomattavasti komediallisemmin aihetta lähestynyt Red-filmatisaatio jatkaa samalla rempseällä linjallaan myös jatko-osan parissa. Red 2 jättää tällä erää tosin akronyyminsä (Retired, Extremely Dangerous) ensimmäisen kirjaimen välistä, ja keskittyy ainoastaan kahteen jälkimmäiseen, eikä ensimmäisen osan parhaimmat naurut tarjonneista eläkeläpistä ole enää tietoakaan. Huumori ammennetaankin huomattavasti perinteisemmistä lähteistä ja nojaa lähes yksinomaan arvovaltaisten näyttelijöiden luomaan imagoon ja sen revittelyyn, mikä kyllä viihdyttää aikansa muttei eroa liioin muusta genretauhkasta. Toki identtisenä toisintona ykkösen kertaaminen olisi saattanut käydä yhtäältä tylsäksi, mutta ainakin se olisi ollut hivenen omaperäisempää.
Joukkotuhoaseen metsästyksen tahdissa marssiva kerronta vie elokuvaa toimintakohtauksista ja lokaatioista toiseen niin tiuhaan, että jatkuva siirtyminen kokee inflaation jo ennen puolta väliä. Jon ja Erich Hoeberin käsikirjoituksesta olisi huoletta voinut karsia ainakin neljänneksen pois rytmityksen siitä kärsimättä. Kohtausten tarkoituksena on rakentaa lähinnä Frankin ja Sarahin välisen eripuran ja toiminnan kautta analogiaa parisuhteelle, mutta hetkissä on liikaa tyhjäkäyntiä ja täysin tarpeettomia sivuraiteita, jotka vain pitkittävät elokuvaa.
Valitettavasti Red 2:n toimintakohtaukset eivät nouse sen huomionarvoisemmiksi, vaikka luodeista tai ruumiista ei ole pulaa. Paria alun ja lopun yksittäistapausta lukuun ottamatta räiskintä on kovin unohdettavaa tai vaihtoehtoisesti huonosti kuvattuja. Jälkimmäisen uhriksi joutuu myös lähitaistelutaitojansa esittelevä eteläkorealaistähti Buyng-hun Lee. Toiminta olisi ehdottomasti kaivannut piristeeksi muutenkin viimeisten minuuttien autokaahauksen tunnetta mukaan, sillä lähes puskasta pauhaamaan alkava Linkin Parkin Given Up on ensimmäinen kerta, kun raina toimii yhtenäisenä audiovisuaalisena kokonaisuutena.
Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan osaavissa käsissä, joskin Parkerin yli-intoileva tulkinta pilaa monet humoristiseksi tarkoitetut kohtaukset. Willisin kanavoidessa automaatiolla aiempia toimintahahmojansa, kerronnan kannatteleviksi tekijöiksi nousevat oikeastaan velmusti ilmeilevä Malkovich sekä sivurooleissa muita parempiin suorituksiin yltävät Helen Mirren ja Anthony Hopkins. Jälkimmäisen kolmen vuosikymmenen ajan lukkojen takana istuneen Baileyn hahmossa on briljantin höpsöä britticharmia, ja samaa persoonallisuutta olisi kaivannut elokuvaan mieluusti enemmänkin.
Red 2 on ylipitkäksi venähtävä toimintakomedia, joka unohtaa alkuperäisen ideansa ja tyytyy hieman paremmilla näyttelijöillä varustetuksi perustauhkaksi.