ARVOSANA
MEDIA
Anna insinöörille laite, niin hän purkaa sen, tutkii sisällön, oppii toimintaperiaatteet ja kasaa sen jälleen uudestaan. Mutta annapa insinöörille rakkaus. Tähän humoristiseen dilemmaan käyvät kieli poskella kiinni Tonislav Hristov ja Kaarle Aho, jotka ryhtyvät etsimään dokumentissa Love & Engineering - Rakkauden insinöörit matemaattista kaavaa tosirakkauden löytämiseksi. Sillä eihän rakkaus ole muuta kuin tiedettä siinä missä muukin?
Lähtökohdiltaan Love & Engineering kuulostaa herkulliselta. Eiväthän rakkaus, kiintymys ja himo todellakaan ole muuta kuin aivomme luomia tunteita, joita pystymme jo nykytekniikalla ainakin jossain määrin mittaamaan samaan tapaan kuin esimerkiksi väkivaltatuotteiden vaikutusta ihmisten aggressioon. Toki ikuiset romantikot pyörittävät silmiään pelkästä ajatuksesta, sillä eihän tuota humalluttavaa hekumaa voi millään järjen keinoin pyrkiä selittämään. Niinpä niin.
Myös ohjaajana toiminut Hristov ei lähesty aihetta kuitenkaan kliinisesti kaavojen, teorioiden ja kemiallisten reaktioiden kautta, vaan ryhtyy käytännön töihin. Mukaan napataan koekaniineiksi viisi insinöörirenttua, jotka usutetaan pika- ja sokkotreffeille, laitetaan kuvailemaan omaa unelmakohtaamista sekä – kokeista tärkein – pistetään pojat pärjäämään suomalaista miehuuskoetta vastaavassa ruotsinlaivasimulaattorissa, Ruotsin laivalla.
Lopputuloksena syntyy jotain säälittävän, surkuhupaisan ja huvittavan välimaastoon laskeutuva ihmiskoe, jossa huonon itsetunnon kolhimat miesreppanat yrittävät löytää Sen Oikean – tai välimallinratkaisuna saada edes pesää. Ilkeämielisimmät saattavat nähdä koko touhun jopa säälittävänä, mutta persoonalliset koekaniinit tuovat kerrontaan silti sympaattisen pohjavireen. Ja kun näkemäänsä kaivaa vielä vähän syvemmältä, paljastuu sieltä oikein varteenotettava vastaus tuohon iänikuiseen aiheeseen, vaikka itse kaava jääkin kasaamatta.
Sillä myös insinöörit ovat ihmisiä, sanoivat muut mitä tahansa. Mikä alkaa tiukan kokeellisena tutkimuksena, päättyy lopulta kolhittujen ja rukkaset saaneiden miesten oman itsetunnon löytymiseen. (Insinööri)logiikka tekee sijaa tunteiden myllerrykselle, eikä kaikkea voikaan tarkastella puhtaan analyyttisin mielin. Osalle koekaniineista muutos aiheuttaa paniikkikohtauksia ja oman täydelliseltä tuntuneen yksinelon muutosta, kun järjen äänen rinnalla kuunnellaan nyt myös sydäntä; keinotekoiseen yksinoloon tyytynyt olotila rappeutuu, kun vastakkaisen sukupuolen torjunnat luovat etäisen uhkan todellisesta, musertavasta yksinäisyydestä.
Dokumentti kurvaakin näillä tietämille sivuraiteelle. Varsinainen koe jää yhä enemmän paitsioon, kun kerronta muuttuu yhä henkilökohtaisemmaksi. Tekijät tuntuvat välttelevän jo alusta saakka tarkoituksella kaavan muodostamista ja dokumentin tieteellistä pohjaa, mutta loppua kohden rakenne siirtyy yhä enemmän tositelevisiota muistuttavaksi romanttiseksi draamaksi. Jopa koetta johtava henkilö toteaa loppuun, ettei häntä kiinnosta edes koko kaavan etsiminen enää, kun elämää värittävät vaimo, pieni lapsi ja toinen taapero olisi harkinnassa. Kerronnallinen siirtymä muistuttaa hyvin paljon taannoista Tavarataivas-dokumenttia, joka jätti niin ikään mielenkiintoisen premissin taakseen elämän koputtaessa ovelle. Tieteellisenä katsojana kokeen jättäminen avoimeksi jää vain harmittamaan.
Love & Engineering tarjoaa lähtökohdiltaan mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa viisi insinööriä yrittää keksiä kaavan tosirakkaudelle. Dokumentti tarkastelee aihetta huumorin ja tosi-tv:tä muistuttavan draaman kautta, mutta jättää valitettavasti varsinaisen tieteellisyyden minimiin.