Necessary Evil: Super-Villains of DC Comics

Sarjakuvat elävät elokuvateollisuudessa kulta-aikaansa. Tunnetuimpien DC- ja Marvel-kustantamoiden rinnalla valkokankaalle ovat siirtyneet myös lukuisat vähemmän tunnetut nimikkeet, joiden alkuperäistä lähdemateriaalia ei välttämättä edes tunnista elokuvaviihteen lomasta. Genren haukatessa alati suuremmaksi käyvän siivun leffatarjonnasta, on välillä hyvä pysähtyä katsomaan, mistä kaikki on oikein lähtöisin.

Tähän rakoseen saapuu DC Comicsin Necessary Evil: Super-Villains of DC Comics -dokumentti, jonka tarkastelukulma on nimensä mukaisesti kustantamon kirjavassa superroistojen katalogissa. Näyttelijälegenda Christopher Leen juontama puolitoistatuntinen sukeltaa pahuuden lähteille ja tarkastelee muun muassa syitä, mikä tekee roistoista niin kiinnostavia ja miksi heitä tarvitaan.

Necessary Evil käykin aiheen kimppuun hyvin yleisluontoisin vedoin, mikä on lopulta pienoinen pettymys. Eri sarjakuvantekijät, ääninäyttelijät, kustantajat ja ohjaajat kertovat omat mietteensä pahuuden merkityksestä ja saattavat ajoittain paljastaa omat lempipahiksensa, mutta muutoin kustantamon sadat mielenkiintoiset hahmot jäävät lähinnä maininta-asteelle – jos saavat sitäkään. DC:n pahisgalleria on kuitenkin täynnä tapauksia, joiden taustoista, syntyhistoriasta, kehityksestä ja merkityksestä olisi kuullut mieluusti jotakin. Sen sijaan he jäävät lähinnä sivuviitteeksi jollekin laajemmalle teemalle.

Dokumentin yleinen käsittely ei tosin jää huonoksi, mutta se ei lopulta ole millään tavalla sarjakuvasidonnainen. Tekijöiden mietteet pahuudesta ovat hyviä ja mielenkiintoisia, mutta ne koskevat yhtälailla sarjakuvien ohella elokuvia, kirjoja ja jopa todellista elämää. Necessary Evil ainoastaan säestää samaa kerrontaa sarjakuvista ja niistä tehdyistä filmatisaatioista repäistyllä kuvastolla.

Necessary Evil: Super-Villains of DC Comics on pintapuoleiseksi jäävä dokumentti pahuuden merkityksestä tarinankerronnassa. Itse superroistot sivuutetaan sen sijaan lähinnä olankohautuksella.