ARVOSANA
MEDIA
Maailmalle postapokalyptisen visionsa vuonna 1979 tarjonnut George Miller palaa ikonisen Mad Max -sarjansa pariin uuden vuosituhannen puolella. Aiempaa suurempi budjetti ei ole tosin vääristänyt ohjaajan näkemystä aavikoituneesta dystopiasta, vaan Mad Max: Fury Road henkii tismalleen samaa yli vedettyä ozploitaatiota kuin elokuvaa edeltänyt trilogiakin. Tällä kertaa vain entistä mahtipontisempana.
Millerin, Brendan McCarthyn ja Nick Lathourisin käsikirjoitus vie ensiksi mainitun ikonisen maailman asteen pidemmälle. Elottoman erämaan kultana ei ole enää ajoneuvoja kuljettava öljy, vaan elämän lähde, vesi, jota hallitsee itsensä jumalaksi nostanut Immortan Joe (Hugh Keays-Byrne). Kun häikäilemättömän valtiaan sotapäällikkö Furiosa (Charlize Theron) päättää viedä omistajaltaan kulttinsa koko tulevaisuuden, valtavaan holviin pelkiksi synnyttäjiksi orjuutetut naiset, käynnistyy lähes kaksituntinen yhtäjaksoinen visuaalinen spektaakkeli nimeltä Mad Max: Fury Road. Ja miten ihana päivä se tosiaankin on.
Tapahtumien keskelle sukeltaa myös nimikkosankari Max Rockatansky, jonka nahkarotsin pukee yllensä tällä kertaa Tom Hardy. Puhtaan selviytymisviettinsä ajama ja menneisyytensä vainoama kulkuri, jolle Furiosan kymmenien tonnien sotarekka edustaa parasta mahdollisuutta nähdä uusi huominen, kun perässä jahtaavat kolmen eri heimon sotajoukot viimeisen päälle tappaviksi muunnelluilla kaksi- ja nelipyöräisillään. Elokuvan hiljaisena päähenkilönä nähtävä Max jääkin monelta osin lähes taustahahmoksi, mutta hän toimii silti merkittävässä roolissa niin juonen kuljettana kuin päätöksentekijänä.
Kahden tasaväkisen ja motiiveiltaan erilaisen päähenkilönsä kautta Miller jatkaa luomansa dystopian luovimista entistä syvemmältä, kun sivistys ja järjestys ovat kaikonneet päiväjärjestyksestä. Aiempien osien tapaan Fury Road on äärimmilleen viety uhkakuva, josta on kuitenkin helppo löytää yhtymäkohtia nykypäivän sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin rakenteisiin. Se esittää eriarvoisen maailman, jossa ihmiset nähdään (jälleen) vain aivopestyinä hyödykkeinä ja valta on (edelleen) vain harvoilla ja valituilla. Mutta edellisosien lailla tuo visio on sulatettu osaksi visuaalisuutta, joka nousee myös Fury Roadin tärkeimmäksi kerronnalliseksi elementiksi ihan juonenkin kannalta.
Mad Max: Fury Road nouseekin esille ennen kaikkea visuaalisena spektaakkelina, jonka hengästyttävä tahti ja silmille vyöryvät ärsykkeet luovat yhdessä yhden kuluvan vuosikymmenen ikimuistoisimmista toimintaelämyksistä. Tämän maan päällä jo yli seitsemän vuosikymmentä talsinut Miller pistää niin vanhoille kuin uusillekin kollegoillensa luun suuhun tarjoamalla brutaalin, energisen ja korkeaoktaanisen rymistelyn, jonka silmiä hivelevät kompositiot ja pelottavan uhkarohkeat, perinteisin keinoin toteutetut stuntit tuntuvat uhmaavan toinen toisiaan elokuvan edetessä.
Miller hyödyntääkin luomaansa maailmaa täysillä heittäessään ruudulle mitä mielenvikaisempia jäänteitä karusta yhteiskunnastaan, joka on ajautunut takaisin primääristen aistien valtaan. Visuaalisten yksityiskohtien paljous kaikkialla jaksaakin hämmästyttää niin metallisiksi siiliksi muutettujen rantakirppujen kuin Immortan Joen haarniskan tai tämän tukikohdan sisätiloja kuvatessa. Pitkälti Millerin itsensä vuonna 1979 määrittelemä perinteinen postapokalyptinen lookki onnistuu myös jatkamaan ohjaajan omaperäisten hahmojen kirjoa, ja Fury Roadiin osallistuvien henkilöiden joukosta löytyy niin punkin, grindhousen kuin halvan kioskikirjallisuuden suuntaan kumartavia yksilöitä. Kokonaisuus on kauttaaltaan kovin absurdi, mutta silti elokuvan esittämään maailmaan niin tiiviisti sidoksissa oleva elämys.
Upeat sommitelmat saavat tilaa myös toimintakohtauksissa, jotka hallitsevat käytännössä koko elokuvan kaksituntista. Oikeastaan Fury Road on Asfalttisoturin ikoninen rekkatakaa-ajo venytettynä kahteen tuntiin, mutta pienten hengähdystaukojen siivittämät kohtaukset tarjoavat silti täysin uniikkia ja leuat loksauttavaa antia. Erämaan elementtejä kumpuineen, pölyineen ja suorine tasanteineen hyödynnetään täysillä romuttaessa autoja ja muita ajoneuvoja toisen perään mitä omaperäisimmin keinoin. Tietokonetehosteita on onneksi käytetty vain mausteena ja säästeliäästi, ja valtaosa stunteista on nimenomaan toteutettu aitojen kuskien ohjastamina, mikä tekee nähdystä niin moninkertaisesti vakuuttavampaa. Toiminnan yhtäjaksoisuus aiheuttaa tosin pientä kisaväsymystä loppua kohden.
Mad Max: Fury Road on visuaalinen mestariteos ja sommitellun kaaoksen osalta täydellinen toimintaelokuva. George Miller palaa ikonisen materiaalinsa pariin hartaudella, eikä jätä lopputuloksellaan ketään kylmäksi.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisu toistaa elokuvan uskollisesti ja kauniisti. Veitsenterävä kuva piirtää jokaisen yksityiskohdan tarkasti ruudulle, ja detaljit hivelevät silmiä niin autojen pinnoilta, maisemien tekstuureissa kuin pääesittäjien lähiotoksissa. Rikkaat, kyllästetyt värit toistuvat niin ikään erinomaisessa sävykkyydessä, ja mustan taso on virheetön. Kuva on kauttaaltaan upeaa katsottavaa ja ehtaa demomateriaalia.
Dolby Atmos -miksaus tarjoaa juuri niin vakuuttavan äänielämyksen kuin siltä voi odottaakin. Aggressiivinen ääniraita mylvii elokuvan energisyyden kanssa samaa ilmaa, ja matalat taajuudet pääsevätkin lähes yhtäjaksoisessa toimintakohtauksessa oikeuksiinsa. Moottorien revittely, valtavat räjähdykset sekä kaikki siltä väliltä toistetaan ilmiömäisellä tarkkuudella, paikannuksella ja selkeydellä. Tilaerottelu seuraa toimintaa herkeämättä ja menettämättä pienintäkään detaljia paikoin kaaosmaiseksi yltyvistä kohtauksista ja sen lukuisista tehosteista. Miksaus on yhdellä sanalla sanoen immersiivinen.
Maximum Fury: Filming Fury Road katsastaa puolituntisen edestä tuotannon keskukseen, jossa tekijät kertovat elokuvan kuvauskäsikirjoituksensa, käytännön stunteista, kuvausajan ongelmista ja niiden selättämisestä. Keskivertoa syvempi kooste on hyvä, joskaan ei täysin kattava, sukellus tuotantoon, ja dokumentin parasta antia ovat eittämättä sukellukset elokuvan moninaisiin toimintakohtauksiin.
Fury On Four Wheels tarjoaa reilun parikymmenminuuttisen edestä elokuvan lukuisten autojen parissa. Tekijät paljastavat muun muassa tärkeimpien yksilöiden sielunelämän, niiden pohjalla toimineen idean sekä käytännön aspektit vision saamisesta kankaalle. The Tools of the Wasteland laajentaa konseptin vartiksi myös muuhun maailmaan, sen arkkitehtuuriin ja elokuvassa nähtäviin varusteisiin.
Metallihirviöistä ihmisiin fokuksen siirtävä The Road Warriors: Max and Furiosa keskittyy pääosaesittäjiensä turvin tutkimaan Maxin ja Furiosan hahmoja sekä kehuskelemaan Millerin visiota niin roolien kuin koko elokuvan suhteen. The Five Wives: So Shiny, So Chrome jatkaa henkilökeskeisissä merkeissä antamalla puheenvuoron elokuvan viidelle muulle naishenkilölle, jotka kertovat omista tunnelmistaan kuvauspaikalla ja viisikon välille muodostuneesta ystävyydestä.
Crash & Smash esittää puolestaan neliminuuttisen edestä käsittelemätöntä kuvamateriaalia kuvauksista ja elokuvan lukuisista stunteista. Lisäksi levylle on tallennettu kolme poistettua kohtausta.