Punaisen Lokakuun metsästys

Etevä CIA:n analyytikko ja professori Jack Ryan esiteltiin ensimmäisen kerran teknotrillerien ystäville vuonna 1984 kirjassa Punaisen Lokakuun metsästys. Tom Clancyn ideoima hahmo saapui myös valkokankaalle verrattain nopeasti vuonna 1990 samaisen kirjan elokuvasovituksessa, jossa kylmän sodan jännitteet patistavat jälleen vanhat suurvallat, Yhdysvallat ja Neuvostoliiton, törmäyskurssille.

Neuvostoliiton laivaston ylpeys, teknologista huippua edustava ydinsukellusvene Punainen lokakuu, katoaa sekä valtionsa että Yhdysvaltain tarkkailevan silmän alta. Aluksen kapteeni Ramius (Sean Connery) on valjastanut ydinkärjillä ja kaikuluotaimille äänettömällä moottorilla varustetun sukellusveneen oman agendansa sanansaattajaksi ja asettanut suunnan kohti Yhdysvaltain rannikkoa, mutta onko miehen tarkoituksena käynnistää kolmas maailmansota vai ainoastaan loikata länsimaihin?

John McTiernanin elokuvasovitus ei tosin jätä juonellisille arvailuille liioin sijaa, vaan ydinsukellusvenekapteenin motivaatiot paljastetaan käytännössä ensimetreiltä lähtien. Larry Fergusonin ja Donald Stewartin käsikirjoitus hakeekin jännityksen toista kautta kuvaillessaan niin Punaisen lokakuun yrityksiä pysytellä suurvaltojen tutkien ulottumattomissa kuin Alec Baldwinin esittämän Jack Ryanin pyrkimyksiä todistaa Ramiuksen loikkausepäilyksensä aiheellisiksi omalle hallitukselleen.

Kerronnallisesti Punaisen Lokakuun metsästys ei tarjoakaan kovin kummoista jännitysnäytelmää, mutta osaavien tekijöiden ja tulkkien käsissä rainassa on edelleen puhdasta viihdearvoa. Käsikirjoitus pysyy hyvin kasassa ja seuraa tapahtumia molempien suurvaltojen puolelta niin tapahtumien ytimessä olevien henkilöiden kuin poliittisia linjauksia suunnittelevien hallitusten välillä. Useammat kriisiin osallistuvat tekijät aina katalyytin aloittajista lähtien tuovatkin elokuvaan sopivasti realismia, jossa yksittäisten sankarien sijaan näytetään koko koneiston toiminta.

Toki Clancyn ideoima Jack Ryan nousee kriisin selkeimmäksi korjaajaksi, joka vuorollaan kääntää niin hallituksen kuin yksittäisten sukellusvenekapteenien päät puolellensa. Baldwinin tulkkaama hahmo esitellään onneksi onnistuneesti nimenomaan pätevänä analyytikkona, jonka perusteluilla on edes jonkinlaista pohjaa. Myös muihin hahmoihin on tuotu syvyyttä keskivertotrilleriä enemmän, ja heitä esittävät näyttelijät, kuten James Earl Jones, Scott Glenn ja Sam Neill, hoitavat tonttinsa asiaan kuuluvalla arvokkuudella.

Juoneen on tosin eksynyt muutama turhempi sivuraide, joille siunattu vähäinen ruutuaika saa ne tuntumaan lähinnä irrallisilta ja väkisin rainaan tungetuilta toimintakohtauksilta. Etenkin Stellan Skarsgårdin näyttelemä sukellusvenekapteeni Viktor Tupolev toimii lähinnä pakollisena karikatyyrimäisenä pahana, joka saapuu ja lähtee elokuvasta ilman sen kummoisempaa funktiota kuin viime hetken jännityksen luojana. 

Punaisen Lokakuun metsästys on perusvarma trilleri, joka tarjoaa runsaiden juonenkäänteiden ohella osaavien näyttelijöiden ja ohjaajan koordinoimaa sukellusveneviihdettä.