Second Best Exotic Marigold Hotel, The

Vanhusten eläkehotelli Best Exotic Marigold Hotel avaa jälleen ovensa elämälle ohjaaja John Madden palatessa takaisin eksoottisen Intian lämpöön. The Second Best Exotic Marigold Hotel jatkaa innokkaan hotellinomistajan (Dev Patel) ja tämän tyytyväisinä asukkaina majailevien eläkeläisten parissa, kun kunkin elo saa lisäväriä arkeen lähestyvistä häistä, majapaikan laajennussuunnitelmista sekä hotelliin saapuvista niin uusista kuin vanhoistakin tuttavuuksista.

Ol Parker palaa elämänmakuisen draaman käsikirjoittajaksi, joskin tällä kertaa ilman alkuperäisteoksen varjoa. Miljöön ollessa jo entuudestaan tuttu pohjustus käynnistetäänkin suoraan esittelemällä kirjavien hahmojen tulevat tarinakaaret, joiden lomaan koko kerronta rakentuu. Tapahtumapaikan tapaan eksoottinen kattaus sisältää niin kolmiodraamoja, avio-ongelmia kuin palkkamurhiakin, ja edellisosan mallia mukaillen aiheita käsitellään kepein mutta toisinaan myös varsin tunnelmallisin ottein.

Hahmojen dilemmat ja näiden edestakaisin poukkoilevat polut eivät vaan ole kerronnallisesti järin originelleja, mutta ne ovat silti auttamattoman hyväntuulisia. Ikääntymisen ja yleisesti ottaen elämän ympärillä pyörivät ajatukset ovat käsitteiltään niin universaaleja, että elokuvan sanomat ihmiselon ja ajan hyödyntämisestä koskettavat jokaista ikään katsomatta.

Sanoman pontta korostavat veteraaninäyttelijöiden arvokkaasti ikääntynyt raati, jonka alkuperäisjäsenet Judi Dench, Maggie Smith, Bill Nighy ja Celia Imrie saavat vieraikseen uudet kasvot Richard Gerestä ja Tamsin Greigistä. Näyttelijöiden vuosikymmenen mittaisen yhteenlasketun elokuva- ja teatterikokemuksen siivittämät roolisuoritukset onnistuvatkin nostamaan kohtaukset tavanomaista korkeammalle, ja osallisten yhteinen kemia jaksaa yhä nostattaa hymyn huulille hahmojen keskinäisissä sanailuissa. Ennen kaikkea kukin näyttelijöistä tekee rooleissaan teeskentelemättömän aidon suorituksen, joihin on helppo samaistua.

The Second Best Exotic Marigold Hotel on haikeista hetkistä huolimatta elämänmakuisen värikäs kokemus, joka onnistuu nopeasti soljuvan kaksituntisensa aikana siirtämään katsojansa kokonaan toisenlaiseen maailmaan arjen harmauden keskeltä.