Väärät paperit

Kaameiden pomojen takana ollut Seth Gordon pyrkii hauskuuttamaan tällä kertaa identiteettivarkauden turvin. Craig Mazin käsikirjoittama Väärät paperit vie törmäyskurssille pankkialalla työskentelevän Sandy Patterson (Jason Bateman) ja miehen identiteetin avulla toisella puolella mannerta leveästi elelevän Dianan (Melissa McCarthy), kun rikostutkinta ei etene mihinkään ilman pienoista siviilipalvelusta. Sandy reissaakin Miamiin tuodakseen Dianan mukanansa Denveriin, mutta helpolta kuulostanut keikka osoittautuu suunniteltua vaativammaksi.

Kun katsoja tuhlaa suurimman osan ajastaan miettiessä komedian juonellisia typeryyksiä nauramisen sijaan, voidaan melko suurella todennäköisyydellä todeta, ettei huumori kestä päivänvaloa. Toinen mahdollinen syy voi olla siinä, että käsikirjoittaja Mazinin aiempiin meriitteihin lukeutuvat sellaiset klassikot kuten Scary Movie 3 ja 4, Superhero Movie ja Kauhea kankkunen 2.

Lopputulos on kaikesta huolimatta sama: Väärät paperit  on kuolettavan tylsä elokuva. Nykykomedioita mukaillen huumoria yritetään repiä räävittömästä käytöksestä ja tarpeettomiin mittoihin yltävästä väkivallasta, joiden personifikaatioksi muodostuu McCarthyn tutuin maneerein vetämä Diana. Näyttelijätär osaa parhaimmillaan olla aidosti hauska, mutta Väärissä papereissa hänet sidotaan kirjaimellisesti yhden punch linen hahmoksi. Jason Bateman jää puolestaan vitsit vastaanottavaksi osapuoleksi, kuten aina.

Jatkuva fyysinen kommellus ja latteat hävyttömyydet jäävätkin lopulta pelkäksi sieluttomaksi meuhkaamiseksi, josta olisi voitu leikata kevyesti reilu puoli tuntia pois kerronnan kärsimättä. Ylipitkää kestoa ei helpota Mazinin taustalla kynäilemä naiivi sanoma. Pääkaksikon välille väkisin rakennettavan ystävyyden näkee kyllä muodostuvan kilometrien päästä, mutta siitä huolimatta se onnistuu yllättämään puhtaalla typeryydellä ja paikoin imelyydellä kerta toisensa perään. Hahmojen tai maailman käytöksessä ei ole minkäänlaista järkeä, mikä tekee koko tapahtumaketjuun samaistumisesta mahdotonta.

Väärät paperit hukkaa huumorinsa ennen kuin ennättää alkaakaan. Räävitön dialogi ei osu kuin harvoin kohteeseen, kun taas fyysinen komiikka nousee liiankin esille. Kokonaisuus on vaivaannuttavan tylsä fantasia, joka ei yksinkertaisesti naurata.