ARVOSANA
MEDIA
Adam McKay ja Will Ferrell palaavat monien fanien onneksi kulttistatuksesta nauttivan uutislegenda Ron Burgundyn pariin. Anchorman 2: The Legend Continues jättää villin 1970-luvun taakseen tarkastellessaan seuraavaa mediamullistusta 24-tuntisine uutiskanavineen ja viihdeuutisineen. Kaiken seassa ja katalyyttinä on tietenkin tuuheahiuksinen ja viiksekäs mies itse, Ron Burgundy, jolla ei tosin ole hajuakaan – saati järkeä – ymmärtää tekojensa todellista merkitystä.
Anchorman 2: The Legend Continues jatkaa samalla räävittömän huumorin, absurdisuuden ja yleisen ylinäytellyn kohelluksen viitoittamalla tiellä kuin edeltäjänsäkin. Burgundy uutistiimeinensä ottaa uuden ympärivuorokautisen median haltuunsa omintakeisella ja sensorit kauhistuttavalla otteella tarkastellessaan niin crackin kuin silikonirintojen mielekkyyttä suorissa lähetyksissä, eikä kolhuilta vältytä myöskään kulissien ulkopuolella. Mikään ei ole liian pyhää vitsailtavaksi, mutta turhan monesti konekivääritahdilla tykitettävät läpyskät jäävät vajaaksi kohteestaan.
Legendaarisen uutisankkurin odotettu paluu on nimittäin yksi valtava tekijöiden ikioma inside-läppä, joka koostuu sadoista yksittäisistä improvisoiduista vitseistä, joilla reväyttää vastapelureiden pokka. Monet kohtaukset paljastavatkin kanssanäyttelijöiden ääripisteissä virnuilevat naamat, hätäiset vilkuilut kameran taakse sekä nopeat leikkaukset, joilla kaikki tämä yritetään peitellä. Lopputulosta ei voi millään ilveellä pitää onnistuneena elokuvana, mutta yllättävän usein täysin päättömät yritykset ja tuotannossa vallinnut yleinen hilpeys tarttuu myös katsojaan. Monella tapaa Anchorman 2 onkin jo niin huono elokuva, että se muuttuu aidosti vedet silmistä naurettavan hauskaksi.
Elokuva on myös rakenteellisesti liian hajanainen. Yksittäiset sivuraiteet venyvät pitkiksi erkaantumisiksi ytimestä, eivätkä ne tarjoa kuin kasapäin yrityksiä naurattaa katsojaa samalla, kun varsinainen tarina jää taka-alalle. Kohtausten irtonaisuuden taustalla on varmasti myös tekijöiden lukemattomat leikkaushuoneen lattialle jääneet sivujuonteet, läpänmuutokset ja improvisaatiot, joiden vaikutus tuntuu ainakin osittain lopulliseen versioon päätyneessä julkaisussa.
Pääasiallisen absurdisuuden rinnalla Ferrell ja McKay onnistuvat tosin piikittelemään myös nykyisin niin valitettavan suuressa roolissa olevan viihdeuutisoinnin ydintä. Kuten Ron Burgundy journalismin lopullisen kuolemaniskun niin osuvasti kiteyttää: miksi meidän täytyy kertoa ihmisille, mitä heidän pitää kuulla? Miksi emme vain kerro, mitä he haluavat kuulla? Tämä yksinkertainen ajatus johtaa lopulta hervottomiin hetkiin, joissa Jasser Arafatin yksinoikeushaastattelu häviää suorassa lähetyksessä juonnetulle takaa-ajolle, söpöt, isänmaalliset koiranpennut nousevat ykkösuutisiksi ja haastateltavat huutavat toistensa päälle kuuluakseen. Hyvästi journalismi, tervetuloa Fox News.
Anchorman 2: The Legend Continues on huono elokuva. Tekijöiden onneksi se on niin huono elokuva, että se on jo oikeasti hauska. Tuotannossa vallinnut veljeys ja improvisaatio-osaaminen näkyy paikoin hersyvän hauskoissa gageissa, mutta liian usein elokuvasta ei osaa oikein sanoa, pitäisikö sille itkeä, nauraa päätään pudistellen vai jättää kokonaan kesken.
TEKNISET TIEDOT
Teräväpiirtosiirto on vakuuttavaa jälkeä. Veitsenterävä kuva paljastaa lukuisat yksityiskohdat niin vaatetusten kuin kaukaisuudessa häämöttävien objektienkin osalta. Tarkkaa antia tuetaan luonnollisen sävykkäällä värimaailmalla, joka ottaa kaiken irti elokuvan kuvaamasta aikakaudesta. Myös mustan tasot yltävät samaan loistokkuuteen upean syvällä mutta silti detaljit jättävällä presenssillä.
DTS-HD MA 5.1 -äniraita tarjoaa kattavan ja tasapainoisen miksauksen. Laaja-alainen äänimaailma toistuu erinomaisesti pienimmistä nyansseista lähtien ja mehevät matalat taajuudet tukevat niin sävykästä musiikkia kuin paikoin toiminnalliseksi yltäviä kohtauksia. Tilantuntu tuo kohtauksiin puolestaan luonnollista dynamiikkaa, ja elokuvan dialogivetoisesta kerronnasta huolimatta miksaus seuraa herkeämättä puhujan paikkaa ja toisintaa puheen juuri oikeasta suunnasta.
Julkaisun lisämateriaali on jaettu kahdelle levylle. Ensimmäisen avaa asian vierestä ja paikoin ihan ytimestäkin jauhava kommenttiraita, jossa kuullaan Adam McKayta, Judd Apatowia, Will Ferrellia, Steve Carellia, Paul Ruddia ja David Koechneria. Poikien puhe on ihan hauskaa, mutta asiallinen sisältö jättää toivomisen varaa.
Behind-the-Scenes: Newsroom on parikymmenminuuttinen kooste jatko-osan tuotannosta, linjoista, hauskuutuksista, lavastuksesta ja kaikesta niiden välillä. Tuttuun tapaan informaatio on kuorrutettu huumorilla. Levyn loput pilalle menneet kohtaukset, eri O-Rama-koosteet ja yksittäiset pätkät tarjoavat puolestaan puolen tunnin edestä lisää hauskuutuksia ja improvisaatioita, jotka eivät mahtuneet elokuvaan. Table Read päättää ensimmäisen levyn reilun kahdenkymmenen minuutin edestä kattavalla sessiolla, jossa näyttelijät lukevat dialogin läpi pöydän ääressä.
Toisen levyn avaa Behind-the-Scenes-osion alle kätketyt koosteet, joilla on yhteiskestoa kolmen vartin edestä. Kulissien takaista materiaalia nähdään muun muassa elokuvan kahdesta musikaalinumerosta ja haikalasivujuonesta, jotka eivät päätyneet lopulliseen versioon. Lisäksi omat varttinsa saavat leffassa nähtävä RV-kohtaus, Baxter-koira sekä lopputaistelu. Kohtauksista käy hyvin ilmi myös se, kuinka laajalle elokuvan alkuperäiset ideat todellisuudessa ylsivät.
Poistettuja, pidennettyjä ja vaihtoehtoisia kohtauksia tarjotaan lähes puolitoistatuntisen edestä. Kattaus vaihtelee elokuvan tapaan hersyvän hauskoista hävyttömän huonoihin.
Lopuksi levylle on vielä tallennettu muutamien kohtausten esivisualisointi, näyttelijöiden koekuvauksia, Jack Blackin Anchorman 2 -sävytteinen kappale sekä liuta trailereita.