MEDIA
George Millerin vuonna 1981 julkaisema kulttiklassikko Mad Max 2 on monille edelleen se ensimmäinen ja paras sarjan osa. Vuonna 1979 ilmestynyt ozploitaatio Mad Max jäi jenkkilässä verrattain tuntemattomaksi nimikkeeksi, minkä vuoksi kakkososa rantautui uudelle mantereelle nimellä The Road Warrior, josta se taittui myös hyiseen pohjolaan nimellä Asfalttisoturi.
Isommalla budjetilla varustettu Mad Max 2 jatkaa kuitenkin Mel Gibsonin esittämän nimikkohenkilön tarinaa. Historian hämäriin hautautuneen sodan vuoksi erämaaksi raunioitunut Maa on ajautunut sivistyksen rippeiden ja väkivaltaisten jengien hallitsemaksi leikkikentäksi, jossa mustasta kullasta on noussut uusi valuutta. Rakkaimpansa menettänyt Max on tätä korpimaata samoava kulkuri, joka ajautuu puoliksi tahtomattaan pienen kyläyhteisön ja näitä terrorisoivien jengien väliseen kärhämään.
Terry Hayesin ja Millerin rustaama käsikirjoitus on postapokalyptisen elokuvan pyhä raamattu ja yksi ikonisimpia toimintaelokuvia koskaan. Mad Max 2:n kuvasto nahkatakkeineen, metallilevyin vahvistettuina rantakirppuineen ja silmäkantamattomiin jatkuvine aavikkoineen on poikinut lukuisia jäljittelyitä, eivätkä syyt matkijoiden paljouteen ole vielä kolmen vuosikymmenenkään jälkeen epäselviä.
Edellisosan tapaan Mad Max 2 on todellisuudessa modernisoitu western, jossa autiomaata laukkaavat hevoset on muutettu korkeaoktaania imeviksi metallisiksi kuolonvaunuiksi. Lehmipojat ovat tosin tässä dystopiassa lainsuojattomia ja intiaanit raakalaismaisia jengiläisiä, joille uusi maailmanjärjestys on nostanut viimein vahvimman oikeuden suurimmaksi ja ainoaksi laiksi. Elokuvan päättävä massiivinen toimintakohtaus onkin vain Millerin oma, autoille päivitetty versio genrelle tyypillisistä junaryöstöistä.
Lännen estetiikkaa noudattaa myös Dean Semlerin kuvaus, joka muuttaa Australian korpimaat Millerin postapokalyptisen vision taistelukentäksi. Ruudulle upeasti taltioitua läpitunkevaa pölyä ja horisonttiin yltävää lakeutta suuremmaksi meriitiksi nousevat kuitenkin Semlerin iholle työntyvä kamera elokuvan lukuisten toimintakohtausten aikana. Rahaa ja peltiä säästämättömät stuntit olisivat jo itsessään vakuuttavia, mutta kaahauksen seassa puikkelehtiva ja romutukset kaikkein näyttävimmistä kulmista tallentava kamera tekee kohtauksista vain aiempaa hengästyttävämpiä.
Mad Max 2 on postapokalyptisten - ja toimintaelokuvien merkkiteos, joka on vielä vuosienkin jälkeen yksi kiihkeimmistä ja korkeaoktaanisimmista genreteoksista kautta aikain.
TEKNISET TIEDOT
2.40:1-kuva on lähes lähdemateriaalin humioiden laadukas. Tarkka anti paljastaa monia yksityiskohtia, mitä tuetaan lisää luonnollisilla värisävyillä. Lievä kohina hioo tosin eheimmän terän kuvasta. Yöaikaan kuvatuissa kohtauksissa on kuvausteknisten rajoitteiden vuoksi aiheutuvaa lievää harmaantumista, mutta muutoin mustan taso on hyvä.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus parantaa elokuvan äänimaailmaa tuntuvasti. Moottoreiden hiljaista murinaa tuetaan upeasti matalilla taajuuksilla ja kaukaisuudessa mylvivät autot kantautuvat hienovaraisesti tilakanaviin. Ylimääräiset bitit korostavat myös yksittäisiä detaljeja kuten Maxin natisevaa polvitukea. Takakanavat jäävät verrattain vähälle käytölle, mikä johtuu alkuperäisestä stereo-ääniraidasta.
Lisämateriaaliosion ydin on ohjaaja George Millerin ja kuvaaja Dean Semlerin kommenttiraita, jolla kaksikko muistelee elokuvan kuvausvaiheita ja sissimentaliteetilla toteutettua tuotantoa.
Julkaisun muut ekstrat koostuvat elokuvan trailerista ja kriitikko Leonard Maltinin johdannosta.