Jahti

Lasten suusta kuulee totuuden. Joskus tämä totuus saattaa olla vain väritetty ja vahingollinen, kuten tanskalaisohjaaja Thomas Vinterbergin ohjaustyössä Jahti. Yhdessä Tobias Lindholmin kanssa käsikirjoittama elokuva kertoo pienen kyläyhteisön massahysterian synnyttämästä noitavainosta, joka saa alkunsa pienen lapsen viattomasta valheesta.

Mads Mikkelsen esittää elokuvassa lastentarhanopettaja Lucasia, jonka elo arvostettuna kyläyhteisön jäsenenä särkyy sinä hetkenä, kun hän joutuu perusteettomasti syytetyksi lapsen hyväksikäytöstä. Teko, joka nyky-yhteiskunnassamme on niin karmiva ja sen synnyttämä leima niin vahva, ettei sen rationaalinen käsittely tunnu olevan edes mahdollista. 

Jahdin pääosaan ei nouse missään vaiheessa itse teko tai oikeastaan edes valhe. Katsojalle tehdään alusta lähtien selväksi, että kyseessä on nimenomaan lapsen suutuspäissään keksimä valhe. Syytös voisi elokuvan kannalta olla lopulta ihan mikä tahansa. Pedofilia on aiheena kuitenkin niin tunnepitoinen, että sen aiheuttama reaktio on käytännössä universaalin kielteinen, suorastaan vihamielinen. Nicole Kassell hyödynsi samaa tehokeinoa ohjaustyössään The Woodsman, jossa pedofiliasta tuomittu päähenkilö yritti aloittaa uuden elämän kotikaupungissaan.

Vinterbergin ja Lindholmin käsikirjoitus tarkastelee sen sijaan ihmisten taipumusta ajautua joukkohysteriaan sekä sen – tässä tapauksessa – vahingollisia vaikutuksia. Tiedon tultua ilmi Lucas sysätään välittömästi ulos yhteisöstä, eikä hänelle anneta edes mahdollisuutta puolustukseen. Hänestä tehdään hylkiö. Sama vihamielisyys ja epäluulo yltävät myös hänen poikansa saamaan kohteluun. Massassa järki tekee sijaa tunteille, jotka konkretisoituvat elokuvan tapauksessa suoraan fyysiseen väkivaltaan. Aiheesta tai ei, Lucas on leimattu loppuiäksi. 

Tapa, jolla kaksikko käsittelee aihetta, tekee Jahdista poikkeuksellisen vakuuttavan ja ahdistavan katselukokemuksen. Niin valheen lähtökohta kuin sen seurauksena eskaloituvat tapahtumat ovat kuvattu pelottavan aidonoloisesti. Yksittäinen tapaus muuttuu epäiltyjen noustua useammaksi, ystävällisyys suoranaiseksi vihaksi ja yhteisön tuoma paine ruokkii hiljaisuuden spiraaliksi kutsuttua mallia, jossa eriävää mielipidettä tai käyttäytymistä ei uskalleta näyttää sosiaalisen eristyksen pelossa. Tapahtumaketju voitaisiin aivan yhtä hyvin liittää ihmisten ennakkoasenteisiin tai syrjintään. Ja koska tekijät tekevät päivänselväksi kyseessä olevan täysin perätön valhe, samaistuu katsoja kokonaisvaltaisesti musertavien syytösten kohteeksi joutuvaan Lucasiin.

Haastavassa pääosassa Mads Mikkelsen tekee ilmiömäisen upean roolin yhteisönsä hyljeksimäksi joutuvana yksilönä. Näyttelijältä vaadittava tunteiden kirjo on laaja, ja parhaimmillaan Mikkelsen onnistuu kuvastamaan pelkästään silmiensä kautta useampaa tunnetilaa samanaikaisesti. Miehen tunteikas suoritus on raskasta katsottavaa myös katsojalle. Erinomaisiin tulkintoihin yltävät myös Lucasin paras ystävä, Thomas Bo Larsenin Theo, sekä tämän tytärtä esittävä Annika Wedderkopp, jonka hahmon viattomista valheista käynnistyy koko jahdin.

Jahti on emotionaalisesti raskas katselukokemus valheen vuoksi syytetyksi joutuvasta miehestä ja joukkohysterian haitallisista vaikutuksista.