ARVOSANA
MEDIA
Jacques Tatin viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Parade on monella tapaa paluu menneisyyteen. Miimikkona uransa aloittanut taiteilija tuo joutsenlaulussaan taitonsa jälleen esiin niiden puhtaimmassa muodossa, mutta samanaikaisesti elokuva esittelee myös lähes dokumentaarisin ottein yhden aikamme kuolevan viihdemuodon: sirkuksen.
Parade on kuvaus yhdestä kokonaisesta sirkusesityksestä ja sitä seuraavasta yleisöstä. Tatin tulkitseman sirkustirehtöörin juontama tapahtuma esittelee katsojilleen niin mimiikkaa, moderneja klovneja, jonglöörejä, musiikkiesityksiä kuin poniratsastusta. Yksisuuntaisen esityksen sijaan elokuva kuvaa myös yleisön reaktioita, osallistumisia tapahtumaan ja väliajalla tapahtuvia kömmähdyksiä.
Omalla tavallaan elokuva esitteleekin Tatin taidot kaikkein sen puhtaimmassa muodossa: ilman lavasteita tai jälkikäteen lisättyjä tehosteita. Tosin mies on ruudulla vain toisinaan, sillä show’ssa nähdään myös monia muita yhtä lahjakkaita esiintyjiä, ja monet heistä vievät taidoillaan voiton ohjaajasta. Monenkirjavaan joukkoon mahtuu hieman heikompiakin osuuksia, eikä tapahtumien rajaaminen kameralla anna aina samanlaisia elämyksiä kuin suoritusten näkeminen paikan päällä.
Ohjaajan aiempiin tuotantoihin poiketen Parade ei tarjoa sirkushupien ohella muunlaista, alle kätkettyä sanomaa. Satiiri loistaa poissaoloaan, ja elokuva on vain ja ainoastaan kunnianosoitus menneen ajan taidesuuntaa kohtaan. Toisaalta esitys voidaan nähdä halutessa kannanottona juurikin sen kautta; televisiokulttuurin räjähdettyä jokaiseen talouteen elokuvan vähäeleinen, Tatille visuaalisesti yllättävän tavanomainen ja tehosteiltaan karsittu teos muistuttaa, millaista viihde oli ennen liikkuvan kuvan syntyä. Nykyisten miljoonabudjettien tuotantoja katsellessa tässä ajatuksessa on jotain viatonta ja kaunista.
Valitettavasti ajatus jää vain ja ainoastaan kauniiksi. Koska kyseessä ei ole varsinaisesti käsikirjoitettu tuotos, jossa mentäisiin sirkusesityksen lavasteiden taakse, vaan itse esityksen taltiointi, ei tuotos pysty tarjoamaan katsojalle oikein mitään sen ulkopuolelta. Ja koska kyseessä on nimenomaan sirkusesitys, joita kuitenkin on vielä olemassa, voi vastaavasta kokemuksesta nauttia ihan aidossa ympäristössäkin. Ja tuolloin siitä saa myös monin kerroin enemmän kuin videolle tallennetusta koosteesta.
Parade sulkee Jacques Tatin uran hienovaraisesti umpeen palaamalla ranskalaisauteurin uran alkuaikoihin. Valitettavasti elokuvana tuotanto ei tarjoa kuin taltioidun sirkusesityksen, joka antaisi niin paljon enemmän, jos sen näkisi itse paikan päällä.
TEKNISET TIEDOT
Restaurointi ei voi tehdä paljoa elokuvan videolle tallennetulle lähteelle. Ala-arvoista kotivideota muistuttava kuva on kauttaaltaan pehmeä, häntivä ja värien osalta ylitsevuotavan räikeä. Anti on juurikin niin hyvälaatuista kuin kasetille tallennetuista videoista voisi odottaakin. Vaikka tuotannossa on myös parempilaatuista filmimateriaalia, ovat nämä kohtaukset harvassa.
Äänipuoli onnistuu onneksi kuvaa paremmin. DTS-HD Mono -miksaus ei sekään tosin yllä kummoiseksi, mutta tuottaa tarpeeksi potkua toistaakseen elokuvan orkesterin kautta tuotetut tehosteet ja sävellykset selkeästi.
In the Ring antaa puheenvuoron Stephane Goudetille, joka käyttää puolituntisensa analysoidessaan Tatin joutsenlauluksi jäänyttä elokuvaa ja yhdistää sen samalla ohjaajan aiempiin tuotoksiin. Näin tehdessään Goudet paljastaa samalla miehen läpi tuotannon kantautuneet teemat, joita Tati hyödynsi niin komiikassaan kuin estetiikassa.