RoboCop

Tiukoista brassikuvauksistaan tunnettu José Padilha joutuu ikävään asemaan siirtäessään osaamisensa Hollywoodiin. Ensimmäiseksi jenkkituotannoksi Paul Verhoevenin kasariklassikko RoboCopin valinnut ohjaaja on saanut päätöksellänsä monet fanit varpaillensa, eikä tiukasti ohjaksissa pitänyt tuotantoyhtiö ole helpottanut miehen vision toteuttamista. Kaikesta huolimatta uuden sukupolven RoboCop on varsin pätevä uusioversio.

Juonen peruskaava säilyy samana, mutta kehys on päivitetty vastaamaan paremmin nykyaikaa. Alex Murphy (Joel Kinnaman) haavoittuu vakavasti virassaan, mutta kuolon sijaan miehen ruho korvataan kyberneettisillä osilla, jotta elo poliisina ja rakastavaisena isänä voisi jatkua.

Uuden vuosimallin RoboCopia ei edes kannata lähteä vertaamaan Verhoevenin alkuperäisteokseen, sillä uudelleenkäynnistys ottaa nokkiinsa jo kiltimmän ikärajan puolesta. Ääriväkivaltaisen tulevaisuudenvision sijaan Padilhan RoboCop on huomattavasti silotellumpi versio, jonka terrorismikuvaukset ja toimintakohtaukset ovat veretöntä perustauhkaa. Rymistelyä on muutoinkin hyvin vähän ja ne jäävät kovin vaisuksi.

Joshua Zetumerin käsikirjoitus päivittää elokuvan sen sijaan upeasti nykyaikaan. Terrorisminvastaisen sodan synnyttämä pelote, Yhdysvaltain maailmanpolitiikka ja taannoiset miehittämättömät taistelulennokit ovat kaikki läsnä. Samuel L. Jacksonin mediapersoona Pat Novak vaahtoaa elokuvaan leikellyissä uutisinserteissä patriotismin puolesta ja luo mielikuvia turvallisesta elosta poliisivaltion alaisuudessa niin riemastuttavassa propagandahengessä, ettei esikuvana olevaa uutiskanavaa tarvitse kauaa miettiä. Satiiri puree tehokkaasti, vaan kuten aina kyseisen tyylikeinon kanssa, se saattaa mennä myös pelottavalla tavalla pieleen – ja RoboCop antaa siihen mahdollisuuksia.

Osansa saavat myös nykypäivän markkinatalous sekä pohdinnat teknologian merkityksestä inhimillisyyteen. RoboCop ei suinkaan ole sen tuottavalle OmniCorpille tärkeä sen tehokkuuden vuoksi, vaan ainoastaan siitä saatavan tuoton takia. Markkinatutkimukset päättävät parhaimman ulkonäön – fanien pettymykseksi – ja epäeettiset toimenpiteet pitävät huolen siitä, että se vähäinen ihmisosa supistetaan olemattomiin toiminnallisuuden parantamiseksi, mikä takaa puolestaan paremmat yleisömittaukset ja siten suuremmat kassavirrat. Varsinkin teknologian ja eettisyyden välisiin pohdintoihin on käsikirjoituksessa saatu onnistuneesti tarttumapintaa.

Joel Kinnaman nappaa nimikkoroolin varsin onnistuneesti haltuunsa, vaikka RoboCop ja varsinainen juoni nyt sattuu olemaan elokuvan heikointa antia. Murhatutkinta on yksinkertaisesti vain käsikirjoitettu niin kovin jännitteettömäksi, ettei siitä voi hyvällä omatunnolla sanoa innostuvansa. Kinnaman hoitaa siitä huolimatta robottimaisen olemuksensa hyvin tuoden tulkintaansa myös ripauksen tarvittavaa sielukkuutta.

RoboCop on varsin onnistunut uudelleenkäynnistys, mutta se kannattaa ottaa siitä huolimatta vain itsenäisenä teoksena. Kyseessä onkin viihdyttävä elokuvakokemus, joka ei liioin innosta itse toiminnan tai rikostutkinnan osalta, mutta jonka temaattiset ajatukset esitellään herkullisin vedoin.