ARVOSANA
MEDIA
Avaruuden viimeiset rajaseudut joutuvat jälleen ylenpalttisten linssiheijastusten kohteeksi, kun J. J. Abramsin Star Trek -buuttaus etenee toiseen osaansa. Menneisyydestä kaapataan jotain muutakin tuttua, sillä Star Trek Into Darkness esittelee oman versionsa avaruussaagan eräästä ikonisimmasta pahiksesta.
USS Enterprisen miehistö ja heidän kapteeninsa James T. Kirk (Chris Pine) joutuvat täysin uudenlaisen pahan eteen kohdatessaan vaarallisen terroristin nimeltä John Harrison (Benedict Cumberbatch), jonka älyllinen ja fyysinen ylivertaisuus uhkaa koko federaation olemassaoloa.
J. J. Abrams luotsaa Star Trek Into Darknessin samaan toiminnalliseen muottiin kuin edellisosankin. Tieteisfiktion sijaan elokuva edustaa puhdasveristä ison taalan räimettä, jossa hahmot jäävät paperinohuiksi herjoiksi ja tunteet katoavat massiivisten räjähdysspektaakkelien jalkoihin. Käsikirjoittajakolmikko Roberto Orci, Alex Kurtzman ja Damon Lindelof yrittävät kyllä viedä saagaa tarkoituksella aiempaa synkemmille vesille, mutta tunnelmoinnin sijaan sivut täyttyvät toisiaan suureellisimmista toimintakohtauksista.
Viihteellinen lähestymistapa tekee hallaa etenkin Benedict Cumberbatchin tulkitsemalle Harrisonille, joka latistetaan onnistuneen alun jälkeen lähinnä geneeriseksi rivipahikseksi. Näyttelijä kyllä tuo olemuksellansa rooliinsa syvyyttä ja uhkaavuutta, mikä ei kuitenkaan riitä pelastamaan hahmoa siltä suurimmalta pahalta: käsikirjoitukselta. Älyllisen lahjakkuuden sijaan elokuva määrittelee hänet lähinnä ylivertaisen voimansa kautta.
Muut näyttelijät eivät sen sijaan onnistu huijaamaan käsikirjoitusta omilla taidoillaan. Chris Pinen valinta Kirkiksi ihmetytti jo ensimmäisellä kerralla, eikä näyttelijä ole sisäistänyt hahmoansa vielä neljän vuoden jälkeenkään. Into Darkness jatkaa kapteenin ja Zachary Quinton tulkitseman Spockin välistä ystävyyden alkua paikoin alleviivaavin elein. Quinto saa sentään hahmoonsa mukaan hivenen eloa ja ennen kaikkea tunnetta. Komentosillan viimeistelevät Simon Pegg, Zoe Saldana, Karl Urban, John Cho ja Anton Yelchin jäävät sen sijaan humorististen lauseiden viljelijöiksi.
Pettymyksistä huolimatta Star Trek Into Darkness tarjoaa sentään koko rahan edestä rytinää. Lukuisat toimintaosuudet niin maankamaralla kuin avaruuden kylmyydessä ovat näyttäviä ja visuaalisesti viimeisen päälle toteutettuja, joskin editointihuoneen rauhaisampi saksien kilke olisi tahdittanut rytmin nykyistä eheämmäksi. Eikä muutaman kymmenen linssiheijastuksen poistoakaan olisi varmasti jääty kaipaamaan. Lähes yhtäjaksoisten taistelukohtausten väliin kirjoitetut juonenkäänteet piristävät onnekseen ennalta-arvattavuudestaan huolimatta kerrontaa sen verta, ettei menoon ennätä turtua täysin.
Star Trek Into Darkness tuo kerrontaan tummempia säikeitä mutta säilyy siitä huolimatta pääsääntöisesti vain kevyeksi viihteeksi tarkoitettuna toimintarainana.